Rakas ystäväni sai pari päivää sitten uuden pienen nukkaposken pesueensa jatkoksi. Minä olin jo hyvissä ajoin puikkoineni valmiina ja kutaisin kesällä Lapon lomallamme pikkuruisen nutun vauvaa varten. Nutusta tulee minulle väistämättä mieleen aurinko, suolainen merivesi, lokkien ilakointi ja lasten nauravat nassut. Ah, miten olikin ihana neuloa niillä lämpöisillä rantakallioilla ja laiturin nokilla. Maisemia ei voinut tosiaankaan moittia.
Syksyllä hautasin nutun perimmäisimpään neulelootaani, sillä se näytti huisin pieneltä. Viikko, kaksi sitten kaivoin sen esiin ja mietin, onko nutulle mitään tehtävissä. Mittailin ja tuumin, että hihoja jatkamalla koko on prikulleen 1 - 3 kuisen koko. Onneksi on Garnstudion sivut, mallit ja mitat. Enhän minä enää muista, kuinka pieniä nuo vastasyntyneet ovat!
Lankaa löytyi vielä ja hihat saivat jatkoa. Rintapieleen tempaisin jemmasta löytyneet huopakukkaset. Nuo kukka/tyttökoristelut eivät ymmärrettävästi ole vahvinta lajiani. Jos nyt koristelisin, jättäisin ehkä nuo kukat ja lisäisin veikeyttä erivärisillä napeilla. Mutta näillä nyt mennään...
Garter yoke baby cardi ainaoikeana
Lanka: 80g ruskeata Rowanin Donegal Lambswoolia
Puikot: 3 mm
Koko: 1 - 3 kk
Tuoreen äidin toive oli ruskeat peukalottomat lapaset. Tuosta Rowanin langasta en tumppuja halunnut, sillä lanka ei vakuuta minua tumpputarkoituksessa. Kerästä merinovillaista Lanettia sain aikaiseksi tumput ja lisäksi vielä junasukat.
Junasukat ja tumput
Lanka: yht. 46g ruskeata Lanettia
Puikot: 2,5 mm
Kesälomalla neuloin ensimmäiset junasukat pienelle pojalle. Silloinkin lankana oli Lanett. Pääsin tuolloin itse sujauttamaan sukat pikkuisen jalkaan ja toteamaan ne mainioiksi pikkuisen jaloissa. Nämä sukat pysyvät arvatenkin hyvin jalassa. Junasukkien tarina on kovin pysähdyttävä. Kopioin tähän tuon tarinan, joka on ohjeen jatkeena:
"Tämän sukan sydämellisen ja mieleenpainuvan tarinan kertoi meille Eila Turenius neulekoulussa Kaarakan talossa. Alkuperäiset valkoiset sukat ovat Terttu Latvalalla varmassa tallessa.
Terttu Latvalan äiti Kerttu Latvala oli matkalla 2 kk ikäisen tyttövauvansa Tuulan kanssa sotaa pakoon alkuvuodesta 1940. Junamatka Vaasasta keskeytyi, kun rata oli poikki pommitusten takia. Junassa oli heitä vastapäätä istunut eläkkeellä oleva käsityönopettaja, jolle tuli sääli pientä vauvaa ilman tossuja. Niinpä hän oli purkanut valkoista, käsin neulottua villatakkiaan ja neulonut langasta sukat radan korjaustöiden aikana.
Kerttu Latvala neuloi elämänsä aikana useita satoja sukkia tällä samalla mallilla, uudet sukat aina kun tuttavapiiriin syntyi uusi vauva. Myös Terttu Latvala on neulonut yli 200 paria ja Eila Tureniuskin yli 50 paria.
Paitsi että sukka on kaunis katsella, se pysyy erittäin hyvin pienen lapsen jalassa. "