Käsityökori pullistelee tumppuja ja villasukkia. En ole raaskinut luovuttaa neulomiani uusia huovutettuja tumppuja tenaville noihin vesikeleihin. Täytyy vielä odottaa. Ehkä ensi viikolla?!?
Eilen ennen kauppareissua nappasin kameran ja käskin pikkuisimman poseerata uusi, vinkeän vihreä pipo päässään. Isoveljen avustuksella poika pysyi hetken aloillaan. Saa nimittäin olla huisin nopea, jos poika puolestaan ehtii napata sählymailan käteensä. Nyt näitä pelimiehiä on siis viisi. Tai siis kuusi jos tuo isoinkin lasketaan mukaan. Toisinaan tunnen olevani kuin toiselta planeetalta...milloin puheenaiheena paitsiot tai lavan taivuttamiset, milloin jatkosarjat tai uudet mokenhanskat.
Totta puhuen, ihana kun innostuvat! Innostunhan minäkin. Langoista, sukanpingottimista, puikoista, uusista neuleohjeista, ihanista väreistä, kanssaneulojien loistavista ideoista.
Muistiin:
52 grammaa Rowanin Donegal Lambswoolia kaksinkertaisena
88 silmukkaa ja 3mm
Mutta siis se pikkuisimman pipo. Lankakoriin oli eksynyt ystävältä jo ajat sitten ihanata vihreätä tweed-lankaa. En vain vyyhtiä ihmetellessäni uskonut, että se on näin ihanaa meidän pesueen vaatteessa. Langan uutta elämää pohdin siis kuukausitolkulla, kunnes päivänä eräänä hoitaessani yhtä rokkoista muruani aloin tikuttella lankaa kaksinkertaisena pikkuisimman pipoksi. Ensimmäinen, liian pieni versio meni purkuun, mutta toinen istui pojan päähän mainiosti. Mallihan on se minulle tuttu ja mieluinen. Taas kerran muuten suunnittelin pipoon jotain vinkeää, persoonallista kuviota, mutta kummasti taivuin pelkistetyn version puolelle.
Uutta vesrokkoaaltoa odotellessa ehdinkin viimeistellä taas yhdet raitasukkaset ja miettiä uusia kujeita lankakorin langoille...