Fortissima Socka-lanka muuttui kaikkien vaiheiden jälkeen ihan perussukaksi, vaikka sitä olin vasta viimeiseksi vaihtoehdoksi ajatellut. Ihania ohjeita tuntui olevan useita, ja aloitinkin ihan aluksi neulomaan Jaywalkereita. Toinen sukanvarsi oli jo pitkällä, kun tajusin, että liian löysä varsi tulee. Ei kun purkuun...
Perussukalla sitten jatkoin, ja tuumailin, että jotain uutta sukkaan on saatava. Tiimalasikantapäätä en ole koskaan kokeillut, ja innosta puhkuen ohjeen mukaan tein tuollaisen kantapään, mutta se osoittautuikin aivan liian tiukaksi omalle jalalleni. Missä lie ongelma?!? Ei kun kantapää purkuun...ja tuttua ja turvallista saksalaista kantapäätä tilalle! Niin sitä siis neulottiin ja purettiin, neulottiin ja purettiin ja niisteltiin välillä poikasten neniä ja vihdoin nämä sukat ovat valmiina. Tyytyväinen olen ja ihastunut tuohon lankaan, joka on ihanan ohutta ja kauniinsävyistä. Ei varmaan jää viimeiseksi kokeiluksi noin ohut sukkalanka.
Kova hinku on jo seuraavan työn perään. Kätköistä löytyi kaksi kerää ihanan vihertävää Drops Alpacaa, jotka pääsevät työstettäväksi seuraavaksi. Vielä ei ole aavistustakaan, mitä siitä loihdin ja kenelle, mutta jospa illan aikana asia valkenee. Väri on ainakin tosi herkullinen, nam!