Déjà vu. Juu-u. Kokeilin Pikkuveli-ohjetta seiskaveikallakin. Innostuin nimittäin ohjeesta niin, että kaavailin heti paitaa myös kummipojalle. Äidin toiveena oli paita konepestävästä langasta. Pieni karheus ei kuulemma ole haitaksi. Seiskaveikka siis työstettäväksi, ja hyvissä ajoin, vielä eilispäivän puolella, sain paidan valmiiksi. Tänään ojensimme paidan tomeralle viisivuotiaalle ja juhlimme yhdessä. Onnea vielä!
Aavistin oikein, etten juhlahumussa ehdi kuvaamaan sankaria uudessa paidassaan. Mallina siis oma tenava. Vuotta vanhempi, mutta pitkälti saman kokoinen. Täytyy kyllä myöntää, että ekalla kerralla malli tuntui lystikkäämmältä neuloa. Ehkä langassa syy.
Mutta poikani kommentit aamulla poseeratessa kuittasi kaikki viime päivien tuskailuni. "Tää on hieno! Nää on ihan parhaat!", hihkui poika hiplatessaan nappilistaa. On se kyllä hieno! Ja lämmittää mukavasti ensi viikolla...