Karkasin koneelle kurkkimaan elokuisia voimauttavia valokuviani.
Tuvassa vallitsee rauha. Pienimmät veljekset tuhisevat päiväunillaan vieri vieressä. Eskarikin, sillä kova yskä yllätti. Pidän peukkuja, että köhä on nopeasti ohimenevää.
Elokuu on soljunut nopeasti. Ehdin tuskin tajuta, että elokuuussa on ehditty lomailla, lähettää tenavat kouluhin ja kerhoihin, totutella taas kotiäititouhuihin, käydä tepsuttelemassa isotädin vanhoilla kengillä, kirmata erikokoisten pallojen perässä, visiteerata mummilassa useampaankin otteeseen sekä ihastella luonnon kypsymistä.
Puikot suihkivat ajan antaessa myötä. Työn alla on taas kerran monta neuletta ja mielessä monta ihanaa ideaa. Ehdinköhän saada kaiken valmiiksi ennen syksyä ja uusia tuulia? Nähtäväksi jää...