Kevät ja kirkkaus ovat selvästikin herättäneet minut sumusta ja väsymyksestä.
Lapset kiikuttavat kevään värejä ilokseni ja tarkkailevat kevään merkkejä päivittäin. Muurahaiset, perhoset, pienet silmut ja ampiaiset tuntuvat taas talven jälkeen ihmeellisiltä. Minustakin.
Työ ja sairaspäivät ovat pitäneet ajatukset visusti arjen rutiineissa, mutta aavistuksen verran mielessä on jo kesä ja loma. Vielä pikkuinen rutistus ja sitten...
Puikot ovat toki heiluneet, mutten ole mitään neulejuttuja ehtinyt koneelle napsuttamaan. Valmistuneet villaiset ovat pinoutuneet olohuoneen pöydälle odottamaan viimeistelyä, kuvausta ja ensi syksyä.
Vaikka tänäänkin on ollut taas herttainen kevätsää, on tasaiseen tahtiin viikkoihin mahtunut kylmiäkin päiviä. Kevättalvella kutaistu palmikkopipo on siis ollut viime päivinäkin käytössä. Novitan Cloud-lanka tarttui mukaani lankakaupan alekorista ja osoittautuikin pehmoiseksi ja kutittamattomaksi langaksi. Mallia tuumailin pitkään ja uskalsin tarttua Lina-ohjeeseen uudemman kerran. Edellinen Lina-pipo oli hurjan tiukka, eikä sitä tullut loppujen lopuksi käytettyä. Nyt lisäsin ohjeeseen ronskisti 20 ekstrasilmukkaa ja loistava tuli!
Ohje: Lina
Lanka: valkoinen Novita Cloud, vajaa pari kerää
Puikot: 3,5 mm
Kuvan nappasi esikoisemme jo ajat sitten. Keväästä oli tuolloin vasta aavistus.
Kuukausi taaksepäin valmistui miehen toiveesta uudet tummanharmaat lapaset. Edelliset lämmikkeet mies unohti paikallisbussiin, eikä niitä kyselyistä huolimatta koskaan saatu takaisin. Akuutissa lankapinteessä lankakaupasta ei löytynyt seiskaveikkaa sopivampaa, ja siitä siis loihdin palmikkolapaset viileitä aamuja varten.
Lapaset tulivat suoraan käyttöön, niin pyöräilyyn kuin pelihanskoiksi, ja ovat olleet selvästi mieluisat. Tumppuja neuloessani tarkkasilmäisimmät huomasivat käsityötapaamisessamme heti, etten ole päässyt siitä mallikerrasta millään eroon.
Valoa ja lämpöä kiitos, jottei pöly laskeudu sivujeni päälle ja jaksan taas päivittää useammin.
Aurinkoista viikonloppua!