Huushollin perusteellisempana siivouspäivänä teen yleensä nurkistamme löytöjä. Muutama päivä sitten löysin sohvapöydän sisuksista viittä vaille valmiin kevätpipon. Olin neulonut sen jo kuukauden päivät sitten lankalaatikkoni marinoituneimmasta Tennessee-kerästä. Eilen sain kuin sainkin aikaiseksi viimeistellä pipon kolmivuotiaallemme. Päättelin langanpäät ja ompelin koristeeksi pätkän pilkkunauhaa. Avot! Paitsi että...
"Äiti, kilistää kolvista!"
Purin hammasta. En tiedä, kumpi harmitti enemmän. Liian pieni pipo vai ärrän unohtuminen jonnekin. Hetken päästä huomasin vain nauravani.
Kummasti pipo ei enää "kilistänyt" myöhemmin, vaan siinä oli ihan lysti pelata, leikkiä ja ihmetellä pihamaan viimeisiä lumikinoksia. Piposta tuli hyvä käyttöpipo, vaikkei väri itseäni tällä hetkellä nappaakaan. Mieluummin kuitenkin lanka tuossa muodossa ja käytössä pihalla kuin lankalootan pohjalla.
wurm-pipo
Lanka: kerä Novitan Tennesseetä
Puikot: 3mm ja 3,5mm
Koko: "mie oon kolme ja PUOL" eli aloituksessa 90s
Blogimaailma on pullollaan ihania ideoita. Täällä käyn usein ihastelemassa luovia sisustusjuttuja, joista jokunen ilmaantuu näköjään meillekin. Vanhan tavaran kaupasta mukaani tarttui eurolla parilla tuttu vinyylilevy, jonka kannet kehystin. Taulu löysi paikkkansa ruokahuoneesta mustan kellon alta. Ja ah, monen monta muistoa nuoruudesta tulvahti mieleen uuden taulun myötä...