Puikoille eksyi sukkien jälkeen sinistä ja vihreää puuvillalankaa, jonka kanssa taistelin aikani. Tennessee-lankaa olin puikottanut alkuvuodesta neljän pipon verran ihan hyvällä menestyksellä, mutta tämä Mandarin Petit-lanka tuntui ihan kummalliselta hyppysissä. Viime vuodet kun on tullut neulottua pääsääntöisesti kuitenkin villaa tai hahtuvaa. Meinasin jo luovuttaa, mutta sisukkaana tyttönä tikutin loppuun asti ja kuopuksen mustikkapipo valmistui. Pipossa on vielä kasvunvaraa, onneksi kesään on vielä muutama viikko aikaa :-) Kiitos Minnielle hyvästä ja tarkasta ohjeesta!
Teräsmies sammahti juuri, minä pian perässä. Hyvää yötä!