Ilokseni huomasin, että muistin jo kolmannella yrittämällä käyttäjätunnuksen ja salasanani sivuilleni. Ihan unholassa ei tämä maailma sittenkään ole!
Aika kiitää ja itse on roikkunut menossa mukana. Tuntuu, että kevät on ollut varsinaista sumua, vaikkakin viime ajat olemme porsuttaneet koko sakki terveinä. Työ tuntuu vievän suuren osan elämästä, ajatuksista ja luovuudesta. Viikot kuluvat, neuleet eivät edisty vain ajatuksen voimalla, silmukat ja palmikot eivät sytytä lainkaan. Neulepaussi.
Tänään työjuttujen päätteeksi minulla on ollut ihan oma, ihana hetki. Letkeätä musiikkia, pikkuherkkuja ja päiväkävely järven rannalla. Pari päivää sitten olin aistivani jo kevään, mutta tänään Höytiäisen rannalla sain vielä ihastella lumihiutaleita, talvista maisemaa ja keskittyä pystyssä pysymiseen tuulen tuiverruksessa. Kumpparit on kyllä jo kaivettu esiin ja olleetkin hyvässä käytössä. Jo ajat sitten valmistuneet kevätsukkaset saavat lämmittää jalkojani loskakelien aikaan kumppareissa. Niistä tuli ihanat, tutut ja turvalliset.
Aavistus neulepaussin lopusta on ilmassa. Sohvannurkkaan on kasautunut oranssia alpakkalankaa, puikkolaatikko, mittanauhat sun muut. Ohut lanka on saanut muutaman päivän ajan kyytiä ohuen ohuilla puikoilla. Neulepinta tuntuu harmillisen epätasaiselta. Kriittinen kun olen. Vähän epäilen, tuleeko valmista koskaan. Pari edellistä pikkutytön neuletakin alkua kun ovat saaneet purkutuomion. Josko serkuntytölle vielä ennen kesää neuletakki neuloutuisi...