Sadepäivä.

Aurinkopäivä.

Ääni meni taas-päivä.

Neulontapäivä.

Ystäväni pyysi neuvoja tilpputäkkiprojektiinsa ja minä höperö innostuin itsekin moiseen. Tilkkuvuori kasvaa hissukseen. Sopivaa puuhaa, kun mikään muu työ ei huvita, mutta kädet kaipaavat neulomista.

Eilen aamukahvin aikaan poseerasin uunituoreessa neuletakissani. Jotain hetkestä uupui: se pikkuinen hymynaama rinnaltani. Viime aikoina tuo pienin inniäinen on kammennut heti kylkeeni, kun kamera on kaivettu esiin. Tällä kertaa tuo kello seitsemän kuvaus taisi olla liian varhainen hänelle. 

raitaa raitaa
Lanka: Gjestal Maija, yhteensä 300g
Puikot: 3,5 mm

Nyt keväällä olen heittäytynyt varsin itsekkääksi. Puikoiltani on valmistunut jo useampi lyhythihainen ylhäältä-alas-neuletakki ihan itselleni. Aurinkotakin sai tosin äitinikin. Legonvihreän takin neulottuani päätin haastaa itseni kokeilemaan vielä raidallista versiota ilman minkäänlaista valmista reseptiä. Raidallisesta tulikin kovin mieluinen, sopiva, ihanan lämpöinen näille keväisille sadepäiville ja ihanan värinenkin. Tykkään harmaiden ja oranssin yhdistelmästä.

Neuletakki oli tosin saada häpeätuomion ihan kalkkiviivoilla. Neuleet kun eivät tosiaankaan näytä parhaimpia puoliaan päättelemättömine langanpäineen tai yöpaidan päälle sovitettuna. Sopivaa lankaakin oli niukalti, ja mietin pitkään, voinko esiintyä villisti eriparihihoissa. Lankaa kului tasan 300 grammaa. Oranssia, harmaata ja grafiitinharmaata kutakin kaksi kerää. Napit kaivoin suvun naisten nappivarastoista. Kaiken kaikkiaan ihana.

Tykkään.

Että minä olen kaivannut viime aikoina kirkkaita värejä! Mustan ja harmaan sävyihin pukeutuvana keltainen neuletakki on ollut varsinainen piristysruiske arkeen. Mutta että puikoiltani on valmistunut legonvihreä pitsineule... Tiinahan on ihan alkanut revittelemään!

Hyväsydäminen sukulaisrouva isosta kaupungista toimi kuriirina ja toi minulle muutama viikko sitten pussillisen legonvihreätä lankaa. Tiesin heti muuntavani langan omaksi neuletakiksi. Näin jälkeen päin ajateltuna minun olisi fiksumpaa ihastua ensin ohjeeseen ja hankkia vasta sitten lankaa. Nyt ihastuin kerta heitolla lankaan ja passelia ohjetta sainkin kotvasen huhuilla.

Leg godt
Lanka: 315g legonvihreää Maijaa
Puikot: 3mm

Loppujen lopuksi sovelsin February Lady Sweater-ohjetta. Hihoista neuloin tosin ohjetta lyhyemmät. Yläosan ja vartalo-osan silmukkamäärät Maija-langalle sain laskettua mutkattomasti, mutta raglanlevennyksien kanssa on selvästi vielä opittavaa. Levensinkö kuitenkin liian rehvakkaalla vauhdilla? Hihan ympärysmitta kuitenkin tuntuu sopivalta, kainalon kohta myös. Haastan itseni selvittämään pussitusongelmaa, enkä suostu lannistumaan! Uusi neule puikoille vaan...

Oi, miten Itä-Suomi kylpee keväisessä aurongonpaisteessa!
Miten teillä siellä toisaalla?
Aurinkoa, lunta, kuravettä vai joko krookuksia?

Junasukat
Lanka: petrooli Wool
Puikot: 2,75 mm

Muutama viikko sitten neuloin leppoisana "välityönä" uudet junasukat. Sen verran ystäväni on hehkuttanut ruskeita sukkia tyyliin: "ei oo mitkään sukat pysyny näin hyvin jalassa". Hassua, ettei itsellä ole kokemusta sukista, vaikka tenavia useampi löytyykin. Luotan kuitenkin ystäväni ja neulesiskojeni arvioihin. Petroolit junasukat lähtivät postitse pikkuserkku-Pietarille etelään. Tervetuloa maailmaan, onnea ja hellä hali! 

Tammikuiselta Helsingin reissulta kannoin selkä vääränä lankaa. Tuota samaista Maijaa olisi varmasti saanut lähempääkin, mutta käynti Lankamaailmassa höperöitti minut täysin. Maijaa piti saada, vaikka kapsäkki irvistelikin ahtauttaan. Suunnittelin langoista joululahjasukkia, mutta kummasti harmaat, valkoiset ja petroolit kerät pitävät palaveria olohuoneen pöydällä...mitähän meistä vois yhdessä tulla? Resepti omaan raitatakkiin hakusessa.

Se ensimäinen aurinkotakki meni eräälle erityisen rakkalle ihmiselle,
omalle äidille.

Garter Stitch Swingy Sweater II
Lanka: 3 kerää 7 veljestä
Puikot: 4 mm

Tuntuipa ihanalta ojentaa keväinen lahja.
Ehkä vielä ihanammalta kuulla,
että neule on ollut jo käytössä ja tuntunut hyvältä päällä.

 Kumma, miten askel tuntui tänään kepeältä työmaalla. Viikonloppu oli tehnyt tehtävänsä: pääkoppa nollautui mukavasti auringossa ulkoillen ja kevään juhlaputkesta nauttien. Pitkään maanantaihin toi puhtia ja iloa myös uusi, aurinkoinen neuleeni.

Ravelryssa suosikkeihin napattu simppeli neuletakkiohje palautui uudelleen mieleeni ystäväni kautta. Innostuin neuleesta niin, etten edes malttanut tilata ja odottaa ihania lankoja maailmalta ystävän tavoin. Kurvasin siis saman tien markettiin ja nappasin ostoskoriini kauniin keltaista 7 veljestä-lankaa. Mulle kun nää veljekset ovat sitä totisinta arkea :-)

Ylhäältä alas neulottava neule mahdollisti sovituksen työn edetessä, mikä laittoi minut siirtelemään silmukoita usesti parille pyöröpuikolle sovitusta varten. Vielä toistaiseksi vain unelmoin sellaisista hienoista, nykyaikaisista pyöröpuikoista megapitkine kaapeleineen. Siispä neuloin, siirtelin silmukoita, sovitin, neuloin, siirtelin ja taas kerran sovitin.

Ensimmäisestä versiosta tuli lukuisista sovituksista huolimatta minulle aavistuksen liian iso. Periksi en antanut ja tikuttelin toisen samanlaisen vähemmillä raglan-lisäyksillä. Jälkimmäinen osoittautui hyväksi, vaikkakin edelleen hihoissa kainalon seutuvilla pussittaa. Mut haittaaks se? Tai siis oikeasti tuo pussitus on minua askarruttanut, sillä en vaan hoksaa, millä keinoin sen saa vältettyä. Saa vinkata keltanokkaa / keltapaitaa!

Garter Stitch Swingy-Sweater
Lanka: 340 g keltaista 7 veljestä-lankaa
Puikot: 4 mm 

Oman työn tiimoilta on päässyt täppäämään jos jonkinlaista kojetta ja taulua. Jaksan vaan ihmetellä pienten ihmisten kykyä ja oivalluksia oppia käyttämään laitteita. Kotonakin päiväkoti-ikäiset tuntuvat olevan jo niin ajan hermolla. Ehkä kuitenkin heidän taiteellista luovuuttaan jaksan ihastella enemmän. Poikien isotäti täytti vuosia ja pojat ahersivat hänellekin oman läppärin! Tuo lahja on tuonut hymyn huulille mummojen kahvipöydässä :-) 

Lempisukat valmistuivat jo aikaa sitten. Mitään suurempia kommervenkkejä ei näissä sukissa ole. Perussukat, kärjestä aloitettu. Langan ostin tammikuiselta Helsingin reissulta FiinaNeuleesta. Kaffe Fassetin kauniita raitalankoja olin jo tovin etsinytkin ja ostaa täräytin FiinaNeuleen hyllyn tyhjäksi. Saan vielä toiset samanlaiset sukat jollekin, jolla on sukantarve.

Lempisukat
Lanka: kaksi kerää Regian Kaffe Fassetia
Puikot: 2,25 mm

Tunnustan olevani sitä sorttia, joka hukkaa tavaroita. Huhuilen kännykkääni, avainnippuani ja rahakukkaroani päivittäin. Aina ovat kuitenkin löytyneet. Nyt syksyn jälkeen olen huhuillut kaksia lapasiani, jotka eivät sinnkkäistä etsinnöistä huolimatta löydy millään. Laitoin puikoille uudet lapaset, Musicat. Lapaset oli tosi kiva neuloa, sillä koko ajan oli jotain palmikonpyöräytystä ja peukalossakin piti muistaa kiepsauttaa pikkupalmikko. Ranneosa neulotaan muuten tässä mallissa poikittain edestakaisin ja ommellaan yhteen. Ranneosan reunasta poimitaan sitten silmukat lapasosaa varten.

Musica-lapaset
Lanka: 71 g Gjestal Maijaa
Puikot: 3,25 mm

Viikko vielä aherrusta työmaalla ja sitten lomaillaan. Jaksaa, jaksaa...

Minulle tuli pari viikkoa sitten sellainen tunne, että "lahjomani" vauvan äiti kaipaa myös oman pehmeän pakettinsa. Pieni suppusuu kerää katseita, huomiota ja lahjoja, mutta tuore äiti jos kuka tarvitsee myös hemmottelua ja muistamista. Jutellessani ystäväni kanssa puikottelustani olen jo pidemmän aikaa aistinut sukkaihastelua. Päätin yllättää hänet juuri kun hän ei neulelähetystä lainkaan odottanut. Onnistuin yllätyksessäni!

Ruskeat Paraphernaliat neuloutuivat lähes huomaamatta koulutusviikonlopun aikana valmiiksi. Kun oli kyseessä viikonloppureissu ilman tenavia, olivat kädet vapaana tikutteluun niin lentokentällä kuin -koneessa. Oli ilo nähdä, että muutkin seurasivat Educa-messuilla luentoja kutimet sylissä. En ollut siis ainut neuloja.

Paraphernalia
Lanka: kaksi kerää ruskeaa Regiaa
Puikot: 2,25mm

Tuntui hyvältä yllättää ystävä, kun merkkipäivää ei ollut näköpiirissä ja ystävänpäiväänkin oli vielä matkaa. Se hämmästys ja ilo oli aistittavissa luurin kautta niin selvästi. Tuon saman tunteen koin minä muutama viikko sitten, kun omaan postiluukkuun kolahti paketti uudelta ystävältäni Norjasta. Täytenä yllätyksenä. Kolme ihanaista kerää pehmeätä alpakkalankaa neulekirjan kera. En tiennyt miten päin olisin, kun availin pakettia ja pähkäilin, mitä neuloisin langoista. Kiitos Anu vielä sinne vuonojen maahan! Löytyisiköhän meille yhteinen neuleprojekti kirjasta?!?

Minulla on ollut leppoisa ja laiska lauantai. Laiskat lauantait ovat kyllä ihan parhautta, sillä yleensä sunnuntait ovat niitä suloisia laiskottelupäiviä. Nyt näitä hitaita päiviä on siis kaksi perätysten!

Olen tänään antanut viiden mieheni liikutella kinttujaan sekä heijata Suomelle salibandykatsomossa. Itse olen pysynyt visusti kakkosemme kanssa kotona nessupaketin ja teekupposen äärellä, ihastellut pakkaspäivää lasiruutujen takaa ja neulonut vimmatusti tulevia lempisukkiani. Viikon takaiselta Helsingin reissulta kannoin mukanani ihanaa raidoittuvaa Regian sukkalankaa, joka piti saada mitä pikimmiten puikoille. Tuliaislangoista taitaa kyllä saada tikuteltua muutakin kuin yhdet sukat...

Uusi vuosi on alkanut selvästikin sukkavaihteella. Keltainen sukkalanka huuteli perääni jo taannoin täkäläisessä lankakaupassa. Nyt sitruunasukat ovat valmiina:

Nancy Bush: Knitting Vintage Socks, Gentleman´s fancy sock
Lanka: 2 kerää keltaista Regia
Puikot: 2,25mm

Ihan vielä en tiedä, nappaanko sitruunasukat omaan käyttööni vai sujautanko lahjalootaan. Näissä on kyllä roppakaupalla pirteyttä, vitamiinia, ytyä ja aurinkoa. Näillä luulisi saavan karkoitettua yhden nuhan ja köhän?!

Rakas ystäväni sai pari päivää sitten uuden pienen nukkaposken pesueensa jatkoksi. Minä olin jo hyvissä ajoin puikkoineni valmiina ja kutaisin kesällä Lapon lomallamme pikkuruisen nutun vauvaa varten. Nutusta tulee minulle väistämättä mieleen aurinko, suolainen merivesi, lokkien ilakointi ja lasten nauravat nassut. Ah, miten olikin ihana neuloa niillä lämpöisillä rantakallioilla ja laiturin nokilla. Maisemia ei voinut tosiaankaan moittia.

Syksyllä hautasin nutun perimmäisimpään neulelootaani, sillä se näytti huisin pieneltä. Viikko, kaksi sitten kaivoin sen esiin ja mietin, onko nutulle mitään tehtävissä. Mittailin ja tuumin, että hihoja jatkamalla koko on prikulleen 1 - 3 kuisen koko. Onneksi on Garnstudion sivut, mallit ja mitat. Enhän minä enää muista, kuinka pieniä nuo vastasyntyneet ovat!

Lankaa löytyi vielä ja hihat saivat jatkoa. Rintapieleen tempaisin jemmasta löytyneet huopakukkaset. Nuo kukka/tyttökoristelut eivät ymmärrettävästi ole vahvinta lajiani. Jos nyt koristelisin, jättäisin ehkä nuo kukat ja lisäisin veikeyttä erivärisillä napeilla. Mutta näillä nyt mennään...  

Garter yoke baby cardi ainaoikeana
Lanka: 80g ruskeata Rowanin Donegal Lambswoolia
Puikot: 3 mm
Koko: 1 - 3 kk

Tuoreen äidin toive oli ruskeat peukalottomat lapaset. Tuosta Rowanin langasta en tumppuja halunnut, sillä lanka ei vakuuta minua tumpputarkoituksessa. Kerästä merinovillaista Lanettia sain aikaiseksi tumput ja lisäksi vielä  junasukat.

Junasukat ja tumput
Lanka: yht. 46g ruskeata Lanettia
Puikot: 2,5 mm

Kesälomalla neuloin ensimmäiset junasukat pienelle pojalle. Silloinkin lankana oli Lanett. Pääsin tuolloin itse sujauttamaan sukat pikkuisen jalkaan ja toteamaan ne mainioiksi pikkuisen jaloissa. Nämä sukat pysyvät arvatenkin hyvin jalassa. Junasukkien tarina on kovin pysähdyttävä. Kopioin tähän tuon tarinan, joka on ohjeen jatkeena:

"Tämän sukan sydämellisen ja mieleenpainuvan tarinan kertoi meille Eila Turenius neulekoulussa Kaarakan talossa. Alkuperäiset valkoiset sukat ovat Terttu Latvalalla varmassa tallessa.

Terttu Latvalan äiti Kerttu Latvala oli matkalla 2 kk ikäisen tyttövauvansa Tuulan kanssa sotaa pakoon alkuvuodesta 1940. Junamatka Vaasasta keskeytyi, kun rata oli poikki pommitusten takia. Junassa oli heitä vastapäätä istunut eläkkeellä oleva käsityönopettaja, jolle tuli sääli pientä vauvaa ilman tossuja. Niinpä hän oli purkanut valkoista, käsin neulottua villatakkiaan ja neulonut langasta sukat radan korjaustöiden aikana. 

Kerttu Latvala neuloi elämänsä aikana useita satoja sukkia tällä samalla mallilla, uudet sukat aina kun tuttavapiiriin syntyi uusi vauva. Myös Terttu Latvala on neulonut yli 200 paria ja Eila Tureniuskin yli 50 paria. 
Paitsi että sukka on kaunis katsella, se pysyy erittäin hyvin pienen lapsen jalassa. "

Voi pojat, miten sitä joskus innostuu ja päivä saa ihan uuden kutinan. Ja jälkeenpäin ihan huvittaa koko innostuminen.

Eräänä syksyisenä iltana surffasin sen tavallisen blogikierrokseni ja törmäsin kauniiseen villapipoon. Sain vihiä, että neuleohje on uusimmassa Kotivinkissä. Aamulla päätä pahkaa kohti maitokauppaa ja lehtihyllyä, jotta minäkin saan varmasti tuon irtonumeron. Muistan vielä sen tunteen, kun koko silloisen koulutuspäivän ajan lehti ja ohje poltteli laukussani niin, että välillä oli kaivettava lehti esiin ja vilkaistava ohjetta. Ihan vaan vähäsen. Hymy huulilla ja suunnitelmat selvinä.

Illalla olikin jo ensimmäinen pipo valmis. Tuo oikean puoleinen, Karjalan väreissä. Harmaa pipo vasemmalla vasta seuraavana aamupäivänä. Tunsin olevani varsinainen pipokone, kun kun paikkailin esikoisemme akuuttia pipovajetta.

Ohje: Kotivinkki 18/2011
Lanka: Isoveli/ Karisma/ kaksinkertainen Maija yms.
Puikot: 5mm
80s

Kumpikaan pipo ei kuitenkaan saavuttanut suosiota esikoisessamme, eikä muussakaan kohtaa veljessarjaamme, vaikka juniorimme kuvassa hymy naamalla pipoineen päivineen poseeraakin. Oli selvästikin itsetutkiskelun paikka. Mietin kuumeisesti, missä mättää, kunnes tajusin, että esikoisemme kaipaa pipoonsa käännettyä resoria.

Lanka: reilu 100g Hjertegarnin Incawoolia
Puikot: 5mm
96s  

Vasta myöhemmin joulupakettiin sain neulottua sellaisen. Niin perusperuspipon kuin vain voi olla. Mutta kas kummaa. Se jos mikä on ollut mieluinen. Pelkistetty, ilman kommervenkkejä. Selvästikin tullut äitiinsä.

Kiitos kaikille viime aikoina blogissani kommentoineille! Olen ilahtunut, että teitä on siellä kuulolla useita. Myös "vanhoja" blogisiskoja vuosien takaa.

Syksyllä pidin varsinaiset tumpputalkoot. Löysin arkistoistani jonkun käsityölehden tumppureseptin ja testasin sitä kokonaiset yhdeksän kertaa. Totesin hyväksi reseptiksi. Harmi vain, etten ole kirjannut monisteeseeni lehden ja numeron nimeä. Modan joululiite muutaman vuoden takaa?

Yhteistyö pesukoneenkin kanssa pelasi ja Fritidsgarn-lanka huopui kauniisti. Ja mikä parasta: tumppupari valmistui lähes yhdeltä istumalta.

Nämä tumput laitoin jakoon omassa lähipiirissäni. Äitini joulupakettiin sujautin nuo joulunpunaiset, pikkuveli sai grafiitinharmaat ja kakkosemme puolestaan toivomansa oranssit.

Ja meidän muiden näppien lämmikkeiksi näitä ankeita ihania harmaita.

Lanka: Fritidgarn ja yksissä grafiitinharmaissa tumpuissa Unni
Puikot: 5mm tai 5,5mm
Koko: 28s (8-9v.), 32s (teinipojat ja naiset), 36s (miehet)
Muuta: vajaa 100g naisten kokoon, Unni ei huopunut mieluisesti.
Tiina, luota vaan jatkossakin Fritidsgarniin!

Kaunista talvipäivää toivotellen,

tiinaf

Ei seepra raidoistaan pääse, eikä Tiina raitasukistaan. Ravelryn inspiroimana kokeilin erilaisia raitoja: ohuita ja paksumpia. Ohutraitaisista tykkäsin erityisesti. Nämä sukat valmistuivat Nalle-langasta jo joulun alla omia varpaita lämmittämään.

Tassuttelu joulunpunaisissa sukissa täällä siis jatkuu, vaikka viimeisetkin jäähyväiset tontuille on heitetty.

Joulun alla kollega kipitti työmaalla luokseni. "Tiina, sinua voisi kiinnostaa nämä!?" Hän oli saanut postia Ruotsinmaalta ja kirjekuoria koristi mitä ihanimmat postimerkit. Villaisia raitasukkia, kirjoneulepipoja ja -huivi, upeat tumput ja neulepaita. Oikein tunsin, kuinka hymy levisi kasvoilleni. Ihania. Rakkaudella neulottuja. Ylpeydellä kannettavia neuleita.
Finlayson lausahdus "maailman ja ihmisen väliin tarvitaan jotain pehmeää" kolahti taas kerran. Mikä ettei rakkaudella neulotut villasukat!

Menneen syksyn aikana neuloa tikuttelin raitasukkien lisäksi useammat palmikkosukat. Kolmesti aloitin Paraphernaliat itselleni, mutta kummasti kääräisin joka kerta valmiit sukat pakettiin samankokoisen kintun omaavalle rouvalle.

Paraphernaliat

Lanka: 100 g tummanpunaista Regiaa (4ply)

Puikot: 2,25 mm

Nyt muuten tiedän, miltä Paraphernaliat näyttävät tummanpunaisina ja luonnonvalkoisina. Harmaitahan olin jo muutaman kerran neulonut. Ensi jouluksi haluan tuollaiset samanlaiset punaiset sukat, jotka siis matkasivat syksyllä poikain isotädille Helsinkiin kiitoksena majapaikasta.

Harmaat ja valkoiset lähtivät puolestaan postin kuljettamana ihanalle, pienelle Ahvenanmaan saarelle, jossa viimekin kesänä vietimme mieleenpainuvan lomaviikon ystäväperheen kanssa. Ja ehei, tuota sukkareseptiä en siis edelleenkään unohda. Parapheranlioita pukkaa minun puikoilta vielä useita!

 
Koko pitkän syksyn ajan haikailin itselleni räväkän värisiä raitasukkia puhkikuluneiden raitasukkieni tilalle. Itseraidoittuva sukkalanka, josta saisi pirteät, leveäraitaiset sukat, tuntuu olevan kiven alla. Heittäydyinkin sitten hillitymmälle linjalle ja ostin Regian harmaansävyistä Hand-dye Effect-lankaa. Perussukat valmistuivat, vaikka aloitus tuntuikin tahmealta. Säikeinen lanka ei meinannut aluksi totella puikkojani ja taival tuntui kovin pitkältä. Sukat ovat olleet kyllä käytössä, muttei lanka kuitenkaan täysiä pisteitä minulta saa. Toinen korkkaamaton lankakerä odottaa neulojaansa. Jospa neulon siitä jotain ihan muuta kuin sukat...

Lanka: vajaa kerä Regia Hand-dye Effect-lankaa

Puikot: 2,25mm

60 silmukkaa, koko 38-39

Kummityttömme joulupaketista kuoriutui toiveiden mukaiset villasukat vihreästä ja tummansinisestä Maijasta. Maija-lanka puolestaan tuntui mukavalta neulottavalta. Voisinpa kokeilla siitä itsellenikin sukkia.

Vilmurin sukat

Lanka: Gjestal Maija, kerä tummansinistä, kerä vihertävää

Puikot: 3mm

52 silmukkaa, koko 39

Käsityökori pullistelee tumppuja ja villasukkia. En ole raaskinut luovuttaa neulomiani uusia huovutettuja tumppuja tenaville noihin vesikeleihin. Täytyy vielä odottaa. Ehkä ensi viikolla?!?

Eilen ennen kauppareissua nappasin kameran ja käskin pikkuisimman poseerata uusi, vinkeän vihreä pipo päässään. Isoveljen avustuksella poika pysyi hetken aloillaan. Saa nimittäin olla huisin nopea, jos poika puolestaan ehtii napata sählymailan käteensä. Nyt näitä pelimiehiä on siis viisi. Tai siis kuusi jos tuo isoinkin lasketaan mukaan. Toisinaan tunnen olevani kuin toiselta planeetalta...milloin puheenaiheena paitsiot tai lavan taivuttamiset, milloin jatkosarjat tai uudet mokenhanskat.

Totta puhuen, ihana kun innostuvat! Innostunhan minäkin. Langoista, sukanpingottimista, puikoista, uusista neuleohjeista, ihanista väreistä, kanssaneulojien loistavista ideoista.

Muistiin:

52 grammaa Rowanin Donegal Lambswoolia kaksinkertaisena
88 silmukkaa ja 3mm

Mutta siis se pikkuisimman pipo. Lankakoriin oli eksynyt ystävältä jo ajat sitten ihanata vihreätä tweed-lankaa. En vain vyyhtiä ihmetellessäni uskonut, että se on näin ihanaa meidän pesueen vaatteessa. Langan uutta elämää pohdin siis kuukausitolkulla, kunnes päivänä eräänä hoitaessani yhtä rokkoista muruani aloin tikuttella lankaa kaksinkertaisena pikkuisimman pipoksi. Ensimmäinen, liian pieni versio meni purkuun, mutta toinen istui pojan päähän mainiosti. Mallihan on se minulle tuttu ja mieluinen. Taas kerran muuten suunnittelin pipoon jotain vinkeää, persoonallista kuviota, mutta kummasti taivuin pelkistetyn version puolelle.

Uutta vesrokkoaaltoa odotellessa ehdinkin viimeistellä taas yhdet raitasukkaset ja miettiä uusia kujeita lankakorin langoille...

Hip hei! Maa ei ole nielaissut minua eli täällä sitä ollaan muutaman kuukauden paussin jälkeen. Sitten viime kerran puikot ovat suihkineet kaikenlaista kivaa, mutta koko kevään, kesän ja syksyn olen odotellut intoa napsutella tänne muistiin neulejuttujani. Jospa nyt tästä pikkuruisesta nutusta muutama rivi...

Suku kasvoi iloksemme kolmisen viikkoa sitten potralla pojalla ja saman tien tartuin puikkoihin ja suihkin pienelle ihmeelle petroolin nutun. Päädyin vaihteeksi uuteen nuttuohjeeseen, jonka nappasin Ravelrysta. Perusperusneuletakki raglanhihoilla, alhaalta ylös. Nutun neulominen tuntui joutuisammalta kuin nappien metsästäminen ja ompeleminen. Nappilootasta ei millään herunut kuutta samanväristä nappia, joten oli suunnattava nappikauppaan.

Lille Ivanhoe

Lanka: Sandnes Garn Lanett

Puikoit: 3 mm

Loppuviikosta pieni muistaminen suuntasi postipojan matkassa Helsinkiin ja lämmittämään pientä Junnua. Jospa tuoreet vanhemmat eivät näillä saiteilla lähipäivinä surffaa ja paketin sisältö pysyy yllätyksenä.

Keväällä Mandarin Petit-langasta tikuttelemani seebranraitahuivi valmistui ja sain tartutettua Baktus-huuman kolleegaani. Hänen innoittamanaan tempaisin vielä toisen samanlaisen aavistuksen paksummasta langasta ihan todetakseni, että tykkään enemmän napakammasta ja tiiviimmästä huivista. Paksumpi raitahuivi on ollut ahkerassa käytössä, muttei kuitenkaan aivan yhtä ahkerassa kuin tämä Baktus, joka kuuluu äitini vakiovarustukseen. Se on nimittäin yksi urani käytetyimmistä neuleista!

Viikonloput ja oma aika laittaa unelmoimaan.
Tänään olen viettänyt iltapäivähetkeä omassa kodissa ihan yksikseni.
Mitä nyt yksi tuhisee päiväuniaan pinnasängyssä
ja kaksi leikkii omiaan tuolla jossain taustalla.

Ehdin unelmoida

* uudesta neulottavasta.
Baktus on jo kohta valmis.

* matkasta Intiaan, jonne mieheni on luvannut minut joku päivä viedä.

* järjestyksestä arkipäivinäkin.
Arki vaan on niin täyteläisiä, että siivous hoituu kiireellä rutiinein.
Hyvästi silloin kotoilu.

* päivästä taiteilijana.
Vaatisi kyllä paaaaljon pidempää pinnaa.

* leppoisasta päivästä samanhenkisen ruotsinkielisen seurassa.
Hör av dig!

Ilahduin myös

* kevään merkeistä,
* lapsen tulevasta syntymäpäivästä ja
* pian esiin pilkistävästä uudesta kuukaudesta kalenterissa.

Oi, kylläpä hiihtoloma onkin maistunut hyvältä! Muutama päivä ilman työarjen velvoitteita, päiväkotipäiviä ja läksynlukua. Tilalla pitkiä aamuja, roimasti ulkoilmaa, yökyläilyä ja lepposia ystävien tapaamisia. Oi!

On ollut riemullista saada viettää päivän paras aika omien kanssa. On kokkailtu, lätkitty korttia, katettu pöytä kauniisti ja herkuteltu, veivattu takapihan rinnettä ylös ja alas, selätetty mahatautipyörremyrsky, katseltu vanhoja valokuvia ja huokailtu kuorossa, kun sirpukka tapailee sanoja.

Lomalla olen päässyt livahtamaan omille kävelyilleni tuohon lähimetsään. Vetämään syvään henkeä, palaamaan ajatuksissani kaihoisiin kotiäitiaikoihin, vanhoihin muistoihin ja tunnelmiin. Kamera tietenkin reippailuseuranani.

Harmillisesti päivä pari sitten tajusin, että kamerarukka pitää kummaa helinä-ääntä. En sitten näköjään millään osaa pitää tarpeeksi hyvää huolta teknisistä laitteista. Lähipiiri tietää, kuinka minulla on tapana pestä ja pudotella kännyköitä. Kännykästäni en osaa olla kovinkaan huolissani, mutta kamerastani kyllä. Nyt en kyllä muista edes kolauttaneeni kameraa. Jotain kuitenkin on käynyt, sillä kapistus kuulostaa aivan helistimeltä. Kuvia se kyllä ottaa. Toistaiseksi. Joutuukohan tässä vielä ennen kesää kameraostoksille?!?

Loma on siis selvästi vapauttanut energiaa kotiasioihin, askarteluun ja kaikenlaiseen näpräykseenkin. Neulepuikot ovat saaneet lomalla kyytiä silloin tällöin. Yllä olevat siniharmaat sukkaset kakkoselle Austermann Stepistä valmistuivat jo kyllä ennen lomaa.

Jo joku tovi sitten aloitin mustavalkoisen Baktus-huivin neulomisen. Olin jo niin kyllästynyt lainaamaan äidin huivia. Hetken jo luulin, ettei huivi valmistu ikinä, mutta nyt olenkin jo loppusuoralla. Pian minulla on siis ihkaoma seebranraitahuivi!

Harmaat kirjoneulelapaseni valmistuivat kipakoiden pakkasten aikaan. Juu-u, niistä tuli minun ikiomat ja kerrassaan loistavat! Istuvat käteen oikein mallikkaasti ja ovat kauniin väriset. Olo on myönnettäköön pollea, sillä päihitin kirjoneulekammoni. Näitähän voisi neuloa kirkkaammissakin väreissä.

Tsahkal
Lanka: Novita Nalle
Puikot: 2,5 mm

Leppeä talvisää hemmotteli meitä viikonloppuna. Kroppa ja mieli huusi jo kovasti raitista ilmaa ja liikettä. Viikonloppu meni ulkoillen ja tietysti huushollaten. Viikolla kun molemmat jutut jäävät minimiin. Uraputkessa kun ollaan. Eipä muuten arvattu, mikä ilo takapihan rinteestä meille onkaan muuttaessamme nykyiseen kotiimme.

Harju on osoittautunut varsinaiseksi minilaskettelurinteeksi. Koululaiset painavat mäkeä suksin ja laudoin. Pienimmät pulkalla ja stiigalla. Takapihalla on tekemisen meininki. Hyppyreitä ja reilejä on pakerrettu kovalla innolla ja meno on myönnettäköön mahtavaa!

Aurinkoa alkavaan viikkoon!

Kylläpä sitä piisaa. Lunta siis.

Lumen ohella lankaakin taas piisaa. Reilun puolen vuoden ajan tein tietoisia väistöliikkeitä herkullisten lankavyyhtien ohi. Siihen ei liittynyt sen syvällisempää syytä. Ihan paussi vaan. Nyt lankakori on vähitellen täyttynyt ihanista langoista, joita neulon, kun siltä tuntuu. Innostusta tuntuu taas olevan ilmassa.

Puolivuotinen karkkipaussikin päättyi perheessämme samaan syssyyn. Ja se tauoton sairastelu. Mieheni ja minä olemme makean perään ja mietimmekin jo iloksemme, että noilla kahdella on oltava joku yhteys. Siis karkkipaussilla ja sairastelulla. Liian vähän makeaa sairastuttaa... taisi olla vain villi ajatuksemme?!?

Vähän arkisemmista langoista neuloin pari viikkoa sitten isälleni akuuttiin tarpeeseen pitkät raitasukat. Isäni antoi minulle täysin vapaat kädet sukkien suhteen, ja minä tyttö päädyin minullekin mieluisiin harmaisiin, marimekkohenkisiin raitasukkiin. Peruskamaa, mutta niin käytännölliset. Pitkät sukat on mukava vetäistä huopikkaiden alle ja painella vaikka lumitöihin.

Isi hoi! Valmiina siis ovat!

Harmaa taitaa olla kestosuosikki neulomuksissani. Nyt puikoilla on sukkien sävyiset kirjoneulelapaset. Nappasin ohjeen Ullasta. Ajattelin lapasia alun perin itselleni, mutta kaksi isointa koulupoikaa kumpikin ovat vaivihkaa käyneet sovittamassa ensimmäistä valmistunutta lapasta ja kyselleet lapasten uutta omistajaa. Eikä vain kerran. Voi hyvinkin olla, että lapastehdas käynnistyy... 

Leppoisaa loppuviikkoa!