Muuton yhteydessä saimme kaupanpäälliseksi leikkimökin, jossa ei oltu leikitty aikoihin. Pikkuruinen villa oli kelpo kunnossa, mutta tänä keväänä minuun iski leikkimökkihöperyys, pesänrakennusvietti vai mikä lie. Toukokuussa aloitin villan ehostuksen ja mäntyinen paneeli sai valkoista ja harmaata maalia pintaansa sisällä. Ulkopuolikin sai uuden, tuoreen kerroksen maalia. Apunani oli koko pesue; kuka maalisudin varressa, kuka maalipurkin avauksessa. Pensseleiden pesuunkin oli joku erikoistunut. Itse en siitä juurikaan perusta.
Olin innoissani, että sain tehdä pienestä villasta oman näköisen. Poikasilla kun ei ollut oikein mielipidettä asiasta, sain ihan itse päättää, mitä ja millaista tavaraa sisään kannetaan. Toivomuksena oli, ettei muovileluja mökkiin tule, ainakaan suuressa määrin. Hyvin he ajatukseni sulattivat. Toisaalta epäilin, saanko yhtikäs mitään aikaiseksi. Heruuko minusta mitään tyttömäistä irti, tuleeko mökistä liian pelkistetty ja karu. Pelkistettynä se tosin pysyköön. Nyt siellä on sopivasti tavaraa, kaikki harkitusti sisään kannettuja. Kaikille jotain. Aikuisillekin.
Tarkoituksenani oli ehostaa villa ilman suurta kolikkopussia. Toukokuun torikirppikseltä löytyi mukava alku sisustukseen. Pöytä ja kaksi mainion mallista tuolia saivat valkoista maalia pintaan ja niistä tuli tosi mieluisat. Pienet peput mahtuvat niihin juuri sopivasti ja pöydän ääressä on lysti piirtää.
Seinälle nakutettiin puinen pientavarahylly, joka löytyi samaiselta torikirppikseltä puolellatoista eurolla. Valkoinen huntu ylle ja kuopus sai valita rakkaita lilliputtilelujaan hyllyyn. Siellä ovat rivissä niin pikkuautot, dinot kuin muoviset maatilan eläimet, jotka on jo useasti otettu hyllystä lattialle leikkeihin. Ylin hylly on äidin oma. Taalainmaanhevosia löytyi omasta ja äitini kaapista. Niitähän voisi vaikka alkaa keräillä.
Isäni kuskasi kotikotoa vintiltä vanhan nukensänkyni, jonka sudin valkoiseksi. Haikeana muistelin puun värisen, 30-vuotiaan sängyn elämää ja tarinoita, mutta hyvä elämä sillä on varmasti valkoisenakin. Sänky odottaa vielä petivaatteita. Kolmosen "Pingu", oma vanha Suvi-nukke ja kakkosen Eetu-nukke istuskelevat ja ihmettelevät villan muodonmuutosta.
Harmaalle lattialle levitin äitini lahjoittaman sinivalkoisen räsymaton, jolla on myös ihan oma tarinansa ja ikkunaan äitini ompeli pallokuosisen kapan. Tänään pienimmät leikkivät puukirjaimilla ja kirjoittivat idoliensa nimiä. Eskarin aloittava kolmonen sai selvän sanan aikaiseksi. Kuopuksen versio hymyilytti...
Säilytyskalustetta metsästin pitkään ja väsyinkin jo kirppiksellä kiertelyyn. Yksi kaunis päivä marketista lähti mukaani pieni senkki, joka kätkee sisuksiinsa kirjainpalikoita, Aku Ankkoja, värikyniä ja paperia, palapelejä sekä seurapelin.
Päällä kuopuksemme saama 1v-synntärilahja ilostuttakoon pieniä vieraita. Neulahuovutettu koira on ystävämme Ellun käsialaa ja tämä kolmosemme kastelahja pääsi myöstarkkailemaan leikkijöiden touhuja.
Äitini innostui projektistani kovasti ja toikin jo etukäteistuparilahjan. Hän oli ihastellut lippunauhaa netissä ja hankki sellaisen (sini-valko-ruskea, pari kuvaa ylempänä) villaan. Lippunauhasta innostuneina juhannuksena ompelimme toisen sellaisen vastakkaiselle pitkälle seinälle ikkunan yläpuolelle. Nätti tuli!
Parin viikon lomailun ja leikkien jälkeen uskon, että leikkimökki on poikienkin juttu. Aamupäivisin kipittävät juoksujalkaa mökkiin ja leikkivät pitkät tovit sovussa. Joku aamu näin jopa jonkun tuulettavan mattoa ja lakaisevan lattiaa. Päiväjätskeillä puutarhassa turisimme tänään leikkimökkiprojektista ja pienimmät totesivat, että "mukavinta mökissä on piirtää ja lukea Aku Ankkoja".
Villan tupaantuliaisia ei ole vielä vietetty. Kemut pistetään pystyyn heti kun mummi tuo kesälomareissultaan puukirjaimet villan kylkeen. Pitäähän oikealla villalla nimi olla... nähtäväksi jää, löytääkö mummi oikeat kirjaimet pääkaupungista.
Olen selvästikin ihastunut aina oikein-neuleeseen. Neulepinta on pelkistettyä ja kaunista. Eipä tuo ole hankala neuloakaan. Kaimani lainaamassa Neuleita kullannupulle-kirjassa oli houkutteleva resepti ja oikeita silmukoita puotellen neuloin pikkuiselle sähäkän värisen kietaisuneuleen.
Ohje: Neuleita kullannupulle- kirjan Garter Stitch Wrap Top Lanka: Zwerger Garn Opal Uni Solid, 63 g Puikot: 2,5 mm
En ollut tainnut lukea ohjetta tarpeeksi huolellisesti etukäteen, sillä hihan mitta ihmetytti kesken neulomisen. Kolmosemmekin kysyi, onko vauvalla tosiaan noin pienet (lyhyet) kädet. Ohje olikin lyhythihaiselle neuleelle. Tiedä vaikka neulon vielä samanlaisen pitkähihaisena.
Kuvatessani kokeilin, miltä nuttu näyttäisi nappien kanssa. Taidan päätyä ohjeen mukaiseen kiinnitykseen eli käyn ostamassa ruskeata nauhaa. Nutun kaveriksi neuloin lähes yhdeltä istumalta tossut. Josko nuo pysyvät hetken pienen kintuissa, vaikkei niissä olekaan vartta. Söpöstelytossut siis.
Ohje: Saartje´s Bootees Lanka: Zwerger Garn Opal Uni Solid ja ruskea Wetterhoff Sivilla, yhteensä 10 g Puikot: 2,5 mm
Ehei, en ole kaivanut ompelukonettani esille. Siksakia sain aikaiseksi ihan puikoilla. Ohjeessa luki, että näitä kannattaa tehdä useampia eri värisiä. Ja minä tyttö tein työtä käskettyä. Niitä tuli yhteensä viisi! Siksak-myssyjä siis.
Ohje: Novitan ikivanha VAUVA neuleet-lehtinen Lanka: Wetterhoff Sivilla ja Colinette Jitterbug, n. 20g per myssy Puikot: 2,25 mm
Ihan kaikkiin myssyihin ei riittänyt nyörilankaa, joten yhteen myssyyn hain kaunista pellavanauhaa sisustuskaupasta. En tiedä, kuinka nauha käyttöä kestää. Nähtäväksi jää.
Wetterhoffin Sivilla on kyllä ihanan pehmeätä lankaa ja ilolla odotan nähdä, millainen myssy on käytössä. Ihan kaikkia en kuitenkaan omalleni neulonut. Osa odottaa oikeaa hetkeä lahjalaatikossa.
Kesänaapurimme ovat saapuneet. Voi pojat, mikä riemu heistä meille onkaan. Joka päivä, joskus useampaankin otteeseen, käydään kurkistamassa, mitä lähilampaille kuuluu. Viisitoista lammasta laiduntaa tänäkin kesänä tuossa takametsän toisella puolella. Ne ovat selvästikin jo rohkaistuneet, eivätkä makoile vain kylki kyljessä puiden alla, vaan kirmaavat luoksemme aidan ääreen. Herttaisia naapureita!
Kaunis kiitos onnitteluista! Onnea ja voimia kyllä tarvitaan. Päivät menevät edelleen verkkaisesti. Väsyttää, väsyttää, väsyttää. Osa väsystä lienee työrumban purkautumista, osa lienee kuuluvan muhkeaan olotilaani. Onneksi on loma, ja mieskin on lomalla. Liikaa touhua ei passaa päivään ahtaa. Yksi juttu per päivä on hyvä. Ja ne päiväunet, joista en aiemmin ole osannut nauttia.
Taas jotain pientä muistiin. Novita Cloud-lankaa tarttui keväällä alekorista mukaan ja aloitin siitä Baby Sweater on Two Needles-nuttua, joka on tarkoituksena sujauttaa lahjalaatikkoon. Lanka loppui tietenkin kesken, sitä haettiin lisää ja nuttu valmistui. Pikkuruinen kuin mikä, mutta soma. Kaveriksi Mary Jane-tossut samaisesta langasta.
Ohje: Baby Sweater on Two Needles by Elizabeth Zimmermann Lanka: luonnonvalkoinen Novita Cloud, 133 g Puikot: 3,5 mm
Ohje: Mary Jane Booties Lanka: luonnonvalkoinen Novita Cloud, 18 g Puikot: 3,5 mm
Viikko on vietetty lomaa ja se on täyttynyt vesileikeistä. Aluksi keveämmissä vaatteissa rannalla, nyt jo useampi päivä tuhdimmissa vaatteissa läheisissä lätäköissä. Ja lapsilla on lystiä!
Itsestä tuntuu ehkä hiukkasen huvittavalta pukea kesäkuussa villaa ylle ja viettää lauantai-iltaa takkatulen ääressä sadetta ja kylmää ihmetellen. Mutta kuluuhan se ilta näinkin!
Suvivirsi on veisattu ja nyt pääsemme koko perhe kesälaitumille. Se kevätjuhlapäivän tyhjyys ja haikeus ehti vallata mielen vain hetkeksi, sillä perheen pienimmät pitivät huolen, että puuhaa ja suunnitelmia riittää tällekin päivälle. Erityisesti kuopus on toivonut koko kevään hiekkalaatikkoa omalle pihalle, ja tänään lootan nikkarointi aloitettiin. Luulin olevani hommassa vain työnjohtajan tahi muonittajan roolissa, mutta löysinkin itseni iltapäivästä puutavarakaupasta ja illemmalla maalisudin varresta. Lootaprojekti jatkuunee taas huomenna...
Vuodenvaihteen jälkeen olen osallistunut tarmokkaasti ihka omaan projektiini, ns. lankalaatikot tyhjemmiksi- projektiin. Olen hillinnyt tietoisesti lankojen ostamista ja vajuttanut erityisesti villalankalaatikoitani. Villalankavarastoni kieppuu enää kahden kilon hujakoilla ja suunta on koko ajan alaspäin, vaikka silloin tällöin pari uutta kerää kotiutuukin meille.
Toisaalta on mukavaa ja luovuutta vaativaa hommaa, mitä pikkuisesta nöttösestä saisi aikaan, toisaalta hieman raivostuttavaakin touhuta niiden vajaiden kerien kanssa. Mies on aika ajoin kehoittanut suunnata lankakauppaan, kun tuskailen ääneen, ettei tästäkään kerästä mitään saa aikaiseksi. Ostolakkoa en ole itselleni asettanut, ja aionkin ostaa taas lankoja syksyneuleita varten, kunhan nämä työn alla ja suunnitelmissa olevat saan neulottua.
Huopuvat langat ovat saaneet kevään aikana kyytiä ja villapöksykasasta on tullut komea. Tuohon ne olohuoneen ritiläpenkille ovat jumittuneet ja paistattelevat päivää viittä vaille valmiina syksyä varten. Juu-u, kokoonpanomme saa vahvistusta syksymmällä!!!
Wilhelmiinan ohjeen mukaan syntyi ruskeasta tuntemattomasta villalangasta kahdet s-koon pöksyt. Blogeja seuratessani olen huomannut monien kehuvan Ulla-neulelehden villapöpät-ohjetta, ja päätin minäkin kokeilla sitä. S-koon pöpistä tuli hurrrrrjan pienet. En saata uskoa, että ne mahtuvat vastasyntyneellekään. Ruskeasta hahtuvasta myös reilummat alkuajan pöksyt.
Miehen Tallinnasta tuoma punainen hahtuva oli tarkoitus muuntaa omiksi tumpuiksi, mutta yks kaks huomasin neulovani siitä pöksyjä. Jouluiset sellaiset ovat hieman muita reilummat, kokoa m. Osa housuista kaipaa vielä nyörejä. Tokaluokkalaisemme on osoittautunut varsinaiseksi tupsu- ja nyörimestariksi. Ei siis huolta...
Ovathan nuo kaikki aikas pikkuruisia. Jo keväällä napatussa kuvassa esikoinen jaksoi päivitellä pöksyjen pientä kokoa.
Viime päivinä on paljon puhuttu opettajien ja päiväkotien henkilökunnan muistamisesta näin kesäloman kynnyksellä. Tai ainakin omat silmäni ovat tarrautuneet noihin juttuihin lehdissä, kun omien poikasten arjessa on niin monta huolta pitävää, tärkeää aikuista.
Me vanhemmat ja selvästi lapsetkin tahdomme jotenkin muistaa ja toivottaa hyvää kesää. Eilen illalla kesäisen sateen ropistessa ulkona ahkeroimme koululaisten kanssa kortteja. Useat blogissakin esiintyneet kukat ovat päätyneet valokuviksi, ja ojennamme niitä tällä viikolla opettajille ja hoitajille.
Tokaluokkalaisemme opettaja jää kesän aikana äitiyslomalle, ja päätimme pojan kanssa muistaa opettajaa itsetehdyllä lahjalla. Tovi mietittiin villavaippahousut vaiko tossut, ja kuuntelin poikaa: "entä jos ope ei tiijä, miten niitä villavaippahousuja käytetään". Tossut siis ja valmista tuli nopeasti, muistaakseni ihan parissa päivässä. Tossujen kaveriksi vielä ajaton siksakmyssy. Ihan minun huolekseni ei lahja jäänyt, päättihän poika sentäs langan värin ja punoi nauhat...
Ohje: Wool-kerän vyöte ja Novitan ikivanha VAUVA neuleet-lehtinen
Lanka: vihertävä Novita Wool, yhteensä reilu kerä (siksak-myssy 29g ja tossut 26g)
Puikot: 3mm ja 3,5 mm
Puikot suihkivat pieniä, nopeasti valmistuvia neuleita. Mitään uutta tahi ihmeellistä ei synny. Niitä hyväksi koettuja malleja vain. Niistä lisää lähipäivinä...
Viikot kiitävät kovaa vauhtia ja ihan päätä huimaa ajatus, että kouluvuosi alkaa olla pian paketissa. Olo on toisaalta helpottunut, toisaalta nuutunut ja haikeakin. Talven mittaan on tehty paljon töitä, työ on ollut haastavaa, mutta ilokseni olen saanut tutustua uskomattoman ihaniin nuoriin. Silti myönnän kyllä odottavani suvivirttä ja sitä viimeisen koulupäivän tunnelmaa. Päivää, joka toisaalta kovin juhlava, täynnä jännitystä ja iloa, mutta toisaalta haikea ja tyhjä.
Kevät on puskenut väreineen ja tuoksuineen tänne itärajallekin. Takapihan ruskea metsä on muutamassa päivässä muuttunut herkän vaaleanvihreäksi, pihapöntöt täyttyneet uusista lintunaapureista ja lapset kuskaavat kevään ensikukkasia äidille iloksi sisään. Aamuiset pyörämatkat hoitoon ja kouluun ovat herkkiä: unihiekkaa vielä silmissä, aamuaurinko lämmittää nenänpäätä, luonto kukkii ja taivas tarjoaa kevään ääniä. Päiväkodin jälkeen pyörämatka jatkuu miehen kanssa kahdelleen. Sitten huokaillaan vielä yhdessä kaunista luontoa ja tätä elämänmenoa. Arki on täyteläistä, elämänmaikuista ja yllättävääkin.
Käsityörintamalta tällä kertaa pikkuiset töppöset muistiin. Useissa blogeissa muistan nähneeni vauvan alpakkatossuja. Ne ovat näyttäneet herkiltä, kuohkeilta ja kauniilta.
Päätin kokeilla itsekin alpakkatossuja ja jämälangasta piisasi vallan mukavasti yksiin ruskeisiin tossuihin. Ohje on peräisin vanhasta Novitan ohjevihkosesta. Lienee sama kuin Novita Muksu extra-lehden tossumalli 3. Teetee alpakka-lankaa kuilui huimat 15 g.
Kevät ja kirkkaus ovat selvästikin herättäneet minut sumusta ja väsymyksestä.
Lapset kiikuttavat kevään värejä ilokseni ja tarkkailevat kevään merkkejä päivittäin. Muurahaiset, perhoset, pienet silmut ja ampiaiset tuntuvat taas talven jälkeen ihmeellisiltä. Minustakin.
Työ ja sairaspäivät ovat pitäneet ajatukset visusti arjen rutiineissa, mutta aavistuksen verran mielessä on jo kesä ja loma. Vielä pikkuinen rutistus ja sitten...
Puikot ovat toki heiluneet, mutten ole mitään neulejuttuja ehtinyt koneelle napsuttamaan. Valmistuneet villaiset ovat pinoutuneet olohuoneen pöydälle odottamaan viimeistelyä, kuvausta ja ensi syksyä.
Vaikka tänäänkin on ollut taas herttainen kevätsää, on tasaiseen tahtiin viikkoihin mahtunut kylmiäkin päiviä. Kevättalvella kutaistu palmikkopipo on siis ollut viime päivinäkin käytössä. Novitan Cloud-lanka tarttui mukaani lankakaupan alekorista ja osoittautuikin pehmoiseksi ja kutittamattomaksi langaksi. Mallia tuumailin pitkään ja uskalsin tarttua Lina-ohjeeseen uudemman kerran. Edellinen Lina-pipo oli hurjan tiukka, eikä sitä tullut loppujen lopuksi käytettyä. Nyt lisäsin ohjeeseen ronskisti 20 ekstrasilmukkaa ja loistava tuli!
Kuvan nappasi esikoisemme jo ajat sitten. Keväästä oli tuolloin vasta aavistus.
Kuukausi taaksepäin valmistui miehen toiveesta uudet tummanharmaat lapaset. Edelliset lämmikkeet mies unohti paikallisbussiin, eikä niitä kyselyistä huolimatta koskaan saatu takaisin. Akuutissa lankapinteessä lankakaupasta ei löytynyt seiskaveikkaa sopivampaa, ja siitä siis loihdin palmikkolapaset viileitä aamuja varten.
Lapaset tulivat suoraan käyttöön, niin pyöräilyyn kuin pelihanskoiksi, ja ovat olleet selvästi mieluisat. Tumppuja neuloessani tarkkasilmäisimmät huomasivat käsityötapaamisessamme heti, etten ole päässyt siitä mallikerrasta millään eroon.
Valoa ja lämpöä kiitos, jottei pöly laskeudu sivujeni päälle ja jaksan taas päivittää useammin.
Ilokseni huomasin, että muistin jo kolmannella yrittämällä käyttäjätunnuksen ja salasanani sivuilleni. Ihan unholassa ei tämä maailma sittenkään ole!
Aika kiitää ja itse on roikkunut menossa mukana. Tuntuu, että kevät on ollut varsinaista sumua, vaikkakin viime ajat olemme porsuttaneet koko sakki terveinä. Työ tuntuu vievän suuren osan elämästä, ajatuksista ja luovuudesta. Viikot kuluvat, neuleet eivät edisty vain ajatuksen voimalla, silmukat ja palmikot eivät sytytä lainkaan. Neulepaussi.
Tänään työjuttujen päätteeksi minulla on ollut ihan oma, ihana hetki. Letkeätä musiikkia, pikkuherkkuja ja päiväkävely järven rannalla. Pari päivää sitten olin aistivani jo kevään, mutta tänään Höytiäisen rannalla sain vielä ihastella lumihiutaleita, talvista maisemaa ja keskittyä pystyssä pysymiseen tuulen tuiverruksessa. Kumpparit on kyllä jo kaivettu esiin ja olleetkin hyvässä käytössä. Jo ajat sitten valmistuneet kevätsukkaset saavat lämmittää jalkojani loskakelien aikaan kumppareissa. Niistä tuli ihanat, tutut ja turvalliset.
Aavistus neulepaussin lopusta on ilmassa. Sohvannurkkaan on kasautunut oranssia alpakkalankaa, puikkolaatikko, mittanauhat sun muut. Ohut lanka on saanut muutaman päivän ajan kyytiä ohuen ohuilla puikoilla. Neulepinta tuntuu harmillisen epätasaiselta. Kriittinen kun olen. Vähän epäilen, tuleeko valmista koskaan. Pari edellistä pikkutytön neuletakin alkua kun ovat saaneet purkutuomion. Josko serkuntytölle vielä ennen kesää neuletakki neuloutuisi...
Kunpa voisinkin aloittaa päivitykseni uusin sanoin. Pakko vain on siteerata edellistä päivitystäni. Köh ja atshii! Erona edelliseen on vain se, että tällä kertaa on taintunut ihan koko katras kuumetaudin vuoksi. Esikoinenkin, jonka luulin olevan terästä. Onneksi mummi ja ukki ovat lähellä ja valmiita apuun. Kaunis kiitos heille!
Viikko on siis ollut yhtä sumua. Iltapäivällä hätkähdin auringonpaistetta ja hipsin hetkeksi pihalle. Uusi pimpulapampula-pipo päässäni. Totesin sen taas mainioksi lämmikkeeksi.
Pimpulapampula-pipo
Ohje: Novita talvi 2008
Lanka: vihertävä Online Linie 130 Champ, vajaa 2 kerää
Puikot: 4,5 mm
Noin muuten neulominen on ollut sukkapainotteista. Kesällä kannoin selkä vääränä sukkalankaa Saksasta ja lähilankakaupasta. Iloitsen suuresti, että langat ovat muuttaneet muotoaan useiksi käsintehdyiksi synttärilahjoiksi ja pirteiksi ikiomiksi kotisukiksi.
Äitini vietti syntymäpäiviään tammikuun lopulla ja halusin ojentaa hänelle jotain käsintehtyä. Äidin harmaat Paraphernaliat olivat tehneet katoamistempun ja päätin tikuttaa tilalle toiset harmaat sukat. Ilokseni kadonneet sukat kuitenkin löytyivät, ja nyt on rakkaalla äidillä kahdet harmaat sukkaset.
Äidin synttärisukat
Ohje: Litte Child´s Socks, Knitting Vintage Socks
Lanka: harmaa Sisu, 2 kerää
Puikot: 2,25mm
Kesäisen Saksan reissun tuliaisista neuloin myös itselleni pirteät, raidalliset kotisukat. Päätin neuloa pitkästä aikaa kärjestä alkaen, jotta saisin mahdollisimman pitkät sukat. Nautin sukkien väreistä. Tuo punainenkaan ei tässä häiritse minua. Ihan polvisukkiahan näistä ei tullut. Josko joskus vielä sellaisetkin saan...
Ikiomat raitasukat
Ohje: perussukka kärjestä ylöspäin
Lanka: Regia Design Line Kaffe Fassett, 2 kerää
Puikot: 2,25mm
Saksan tuliaislangoista neuloin kummitädilleni suklaiset synttärilahjasukat. Nyt on sitten kummilla ja kummitettavalla ihan samanlaiset ja samanväriset villasukat. Ruskea kun on yhteinen lempivärimme. Kummin sukkiin en myöskään muistanut neuloa resoria varteen, sillä oli selvästi kova polte päästä pyörittelemään addiktoivaa palmikkoa. Eipä ole omissa sukissa moinen resorittomuus haitannut. Tokkopa kummiakaan haittaa...
Isäni on viime aikoina kummastellut, enkö jo ala hukkua sukkiin. Huomasi minun taas neulovan uusia sukkia. Ihan kaikki neulomani sukat eivät kuitenkaan omia varpaita lämmitä, joten puikoille on pompannut keväiset sukat itselle. Niistä lisää ensi kerralla...
Vietämme (taas kerran) sairaspäivää. Kuopus uinuu kuumeisena ja yskäisenä. Tupa on tyystin hiljainen ja minulla hyvin aikaa naputella muutama rivi. Sydäntalvi on kulunut pitkälti sairastellen. Aamut alkavat laskemalla miesvahvuus ja sen mukaan teemme päivään suunnitelman. Tällä viikolla hellittävänä ja hoivattavana on siis pienimmäinen. Toivottavasti pääsemme taas pian ulos terveen katraamme kanssa...
Poden itse selvästi jonkinsortin päivitysväsymystä. Luonnonvalon uupuessa kuvatkin ovat mitä ovat, joten päivittäminen tuntuu jäävän. Mitään suurempia juttuja ei ole työn alla; vain arkisia tumppuja, pipoja ja sukkia. Niillä on kylläkin suurin kysyntä. Vuodenvaihteen jälkeen päätin tosissani vajuttaa lankavuortani, enkä ole uusia lankoja haikaillut. Hyvin olen suunnitelmassani pysynyt ja lankalaatikkoni kerät saavat mukavasti kyytiä.
Sukkatehdas on ollut käynnissä koko tammikuun. Aiemmin en ole lainkaan ollut innostunut neulomaan useampaa työtä rinnakkain. Nyt aloitettuja neuleita voi löytää huushollista sieltä täältä. Toisiin sukkiin tarvitsen enemmän keskittymistä, joten niitä tikuttelen kotisohvalla. Helpot joustinneulesukat nappaan mukaan vaikka lääkärinvastaanotolle. Kolmen tunnin odotusaikana ehtii neuloa sukkaa jo hyvinkin pitkät pätkät. Vuosi alkoi twistaten, sillä vuoden ensimmäisenä työnä sain valmiiksi Cable Twist-sukat tweed-Regiasta. Ne on mukava vetäistä jalkaan ja tehdä vaikka palapelejä pikkupotilaan kanssa.
Selvästikin minulla on ollut viha-rakkaus-suhde huopuviin lankoihin. Muutamien onnistuneiden huovutuksien jälkeen koen aina epäonnistumisia ja olen vähällä viskata Huopaset sun muut pöpelikköön. Mieheni kuitenkin vannoo Huopas-tumppujen nimeen, joten hänen toiveestaan olen niitä lähisuvulle neulonut. Itsellänikin Huopas-tumput kunnon villaisten aluslapasten kanssa on ihan pätevä juttu pakkassäässä.
Ennen joulua ostin Huopasta useammankin kerän tumpputehtailua varten. Parit tumput huopuivat ihan kummallisesti ja päätinkin vaihtaa kaistaa. Kolmien Lovikka-lapasten jälkeen rohkenin taas kokeilla huovuttamista. Neuleurani viimeiset Huopas-tumput onnistuivatkin mukavasti, joten Huopas-vaiheeni voin päättää hymyssä suin. Esikoispoikakin iloitsee uusista lämmikkeistään. Hyvä niin.
Jottei blogini vaipuisi tyystin talviuneen, on minun taas aika hihkaista. Täällä siis ollaan!
Vaikkei oma sivusto olekaan päivittynyt entisen lailla, ei rakas harrastus ole unohtunut. Puhti suurempiin neuleisiin tuntuu olevan edelleenkin hukassa, mutta sukkia, pipoja ja tumppuja on valmistunut niin pukinkonttiin kuin suoraan oman pesueen käyttöön. Kokeilinpa muuten rinsessapiposta myssyversiotakin, mutta taidan kuitenkin olla enemmän pipoihmisiä.
Loppuvuottamme on tahdittanut vuosituhannen ärhäkin flunssa, joka on kaatanut meistä viisi vuoron perään petiin. Esikoispoika on näköjään kovaa tekoa, ei ole tainnut koko aikana pärskäistäkään. Itse tainnuin tunnollisesti vasta joululoman alkaessa ja koko loma on mennyt potiessa. Tavoitteena on nyt saada omat korvat ja kaiken maailman ontelot kuntoon edes vuodenvaihteeseen mennessä. Nyt on siis hyvä syy levätä, istua ja neuloa...
Kunto on ollut kuitenkin sikäli siedettävä, että pyhien aikaan valmistui seiskaveikasta kauniit Saltkråkan-sukat anopille. Ilahduin suunnattomasti paksulle sukkalangalle suunnitellusta ohjeesta, sillä kaunista tuli ja vieläpä nopeasti! Sujautan sukkaset postimiehen matkaan mitä pikimmiten. Hyvää alkavaa vuotta anoppilaan!
Saltkråkan-sukkaset Lanka: beesi 7 veljestä, 111g Puikot: 3,5 mm
Sukkia neuloessa oli muuten ihan pakko kaivaa Saariston lapset-dvd esiin ja uppoutua Saltkråkanin touhuihin. Pampula-tyttö oli edelleen yhtä hellyyttävä!
Ulla-nettineulelehti innoitti minua neulomaan toisetkin palmikkosukat. Aapeli-sukat vaikuttivat pelkistetyiltä, joten tartuin puikkoihin ja ohjeeseen. En vain millään saanut ohjeen mukaisesti 42-kokoisia sukkia. Onkohan käsialani tiukentunut? Sukista tuli sopivat omiin jalkoihini, mutta esikoispoika vihjasi sovittaessani sukkia, että hänkin tarttis ehkä uudet sukat. Taisi väri ja malli olla mieluisat eli sukkaset päätyivät hänen käyttöönsä.
Aapelit Lanka: harmaa 7 veljestä, 114 g Puikot: 3,5 mm
Nenän niistämisen lomassa olen ehtinyt myllätä lankavarastojani ja tehdä inventaariota. Lankaa on paljon ja päätinkin alkaa tehokkaasti vajuttaa lankavuortani haikailematta uusia lankaihanuuksia. Omista langoistani saan varmasti loihdittua kauniita neuleita. Sukkalankaa vaikuttaa olevan hurjasti, joten sukkaputki on alkanut...
Kiitos kaikille ihanista neulekommenteistanne niin kasvotusten kuin ruudun välityksellä Lauran kukkamekon tiimoilta. Mekko oli ilo lähettää pienelle tytölle syntymäpäivälahjaksi. Ensimmäinen mekkokokeilu oli siis oikein onnistunut, eikä se jää takuulla viimeiseksi.
Huomasin juuri, etten ole inahtanutkaan reiluun kuukauteen. Puikot ovat täällä kyllä suihkineet, mutta pahin vimma on tällä hetkellä selvästi loitompana. Jonain päivinä aikaa neulomiselle on ollut runsaammin, toisinaan olen tyytynyt vain haaveilemaan ihanista neuleista.
Viime aikoina valmistuneet neuleet olen tikutellut vanhoilla, tutuilla ohjeilla. Tuntuu siis, ettei minulla ole mitään uutta esiteltävää. Viitsiikö sitä edes rinsessapipon tai Kuhilas-pipon vuoksi inahtaa, kun niitä täällä lähes liukuhihnatyyliin valmistuu?!?
No, jos nyt sitten kuitenkin, sillä pipolangat ovat olleet minulle uusia tuttavuuksia ja osoittautuneet käytössä kerrassaan loistaviksi. Onlinen ihanan pehmeästä merinovillalangasta se miljoonas (tai ainakin lähes) rinsessapipo omaan päähän ja Rowanin superpehmosiesta Cotton Woolista Kuhilas-pipo miehelle. Kunpa olisin hamstrannut näitä lankoja enemmänkin kuin pipon verran...Ja kirjanpitoni mukaan esikoisellekin sain aikaiseksi punaisen Kuhilas-pipon marraskuussa ja yhden rinsessaisen pukin konttiin, molemmat tutusta Novitan Woolista.
Noin muuten viime aikoinen neulontaa on värittänyt tilausneulomukset. Olen laittanut Novitan raitaa mutkalle lähes kilometrin verran ja tuloksena on ollut vino pino pipoja ja lapasia. Nyt ei vähään aikaan raitalankaa, kiitos!
Lokakuussa minusta tuli kolmannen kerran täti ja pääsin neulomaan suvun pikkuisimmalle parit hahtuvapöksyt Fern&Fearien ohjeella. Ruskeista newborn-pöksyista tuli itsestäni somat pikkuisine vaaleanpunaisine sydämineen. Ne osoittautuivat alkuviikkoina sopiviksi, kun kintut olivat vielä kovin ohuet. Vaaleanpunaiset small-pöksyt ovat varmastikin jo lähipäivinä passelit.
Samainen pikkupirpana sai Tiina-tädiltä kietaisutakin, johon löytyi sopiva lanka omista kätköistä. Anu Harkin Puikoissa-kirjan ohje (Raitanuttu Nuppuselle) oli jäänyt kummittelemaan takaraivoon ja nyt pääsin kokeilemaan ohjetta, kun käyttäjäkin löytyi lähisuvusta. Kietaisutakista tuli käytännöllinen ja kuulemma mukavan paksu puuvillaneule. Lankana ohjeenmukainen Araucania Patagonia Nature Cotton. Olen selvästikin ihastunut yksinkertaisiin ohjeisiin. Ei vain siksi, että ne ovat helppoja, vaan myös siksi, että ne vain yksinkertaisesti viehättävät silmää.
Yhdet sukatkin olen saanut aikaiseksi omalle poikaselle. Suunnitelmissa oli neuloa kuopukselle raitasukat, mutta laskuvirheen vuoksi niistä tulikin sopivat kolmosellemme. Nyt pitäisi vain löytää aikaa ja intoa aloittaa uudet, sopivat pikkusukat parivuotiaallemme. Jotenkin taas tuntuu, ettei suutarin lapsella ole...
Vihdoinkin sain laitettua pikkuisen Lauran syntymäpäivälahjamekon postimiehen kuljetettavaksi. Viimeiset koristukset helmaan kiinni, mekko pakettiin ja paketti postiin. Peukutan vimmatulla lailla, että mekko olisi sopiva. Tytön unikkomekosta valmistui siis Lauran kukkamekko.
Lauran kukkamekko Lanka: Garnstudion Muskat, parisataa grammaa Puikot: 2,5 mm ja 3 mm
Lauran äidin toiveena oli tytölle liivimekko. Aikamme puntaroituamme paria ohjetta päädyimme yksituumaisesti tähän mekko-ohjeeseen. Lankavaihtoehtoja tuumailimme vielä yhdessä Menitan tiskillä ja Garnstudion Muskat-langat kainalossa marssimme kaupasta ulos. En olekaan aiemmin neulonut Garnstudion Muskat-lankaa, joka osoittautui ihanaksi puuvillalangaksi. Kolmosen puikoilla tuli paras neulejälki. Tiheys ei ihan täsmännyt ohjeeseen, joten jännityksellä odotan, eihän mekosta vain tullut liian pieni.
Koristeeksi kiinnitin lankakaupasta hankittuja valmiita huopakukkasia sekä puunappeja. Ihastuin noihin huopakukkasiin niin, että kävin hamstraamassa niitä lisää tuleviinkin neuletöihin.
Hieman silmääni alussa pisti mekon kavennukset, jotka näkyvät luonnonvalkoisessa langassa todella selvästi. Kavennukset ovat kuitenkin ihan siistit ja tasaiseen tahtiin, joten tokkopa jaksan moista kauaa surkutella. Tomeran yksivuotiaan menossa kavennuksia kun ei ehkä ehdi tiiraamaan...
Viime päivät ovat olleet yhtä harmautta aamusta iltaan. Pimeys tuntuu laskeutuvan niskaan jo loppuiltapäivästä. Taas eilen totesin, että samoilu harmaassa, kosteassa ja syksyisessä luonnossa on minun juttuni. Kumpparit jalassa tunnen olevani vapaalla, ja se jos mikä tuntuu hyvältä kiireisessä arjessa.
Harmaata lankaakin on pyörinyt nurkissamme viime aikoina kilometritolkulla. Miehelle olin luvannut isänpäiväksi uuden pipon ja tumput, jotka valmistuivat hyvissä ajoin. Pipo tuli neulottua nopeasti, mutta vähintään kahteen kertaan, sillä silmukkamäärien ja pipon syvyyden kanssa sai säätää useampaankin kertaan. Nyt se tuntuu sopivalta ja ihanan rouhevalta.
Palmikkopipo Ohje: Chunky Cabled Hat Lanka: Marks&Kattens Quick, reilu kerä Puikot: muistini mukaan 7 mm
Samaisesta harmaasta neuloin Lovikka-lapaset Novitan ohjeen mukaan. Tiheydet täsmäsivät ilokseni ja lovikat valmistuivat joutuisasti, lähes yhdeltä istumalta. Toinen lovikka neuloutui muuten yhden neuletapaamisen aikana, hyvässä seurassa. Kiitos taas tytöt!
Lovikka-lapaset Ohje: Novita, syksy 2007 Lanka: Marks&Kattens Quick Puikot: muistini mukaan 7 mm
Harmaiden neuleiden lista jatkuu, sillä tummanharmaasta 7 veljeksestä valmistui itselleni jo kuukausi sitten Chevalier-lapaset. Ohje oli lystikäs ja lapaset tuntuvat sopivan napakoilta käsiini. Varresta tein epähuomiossa liian pitkät, mutta muuten oivat lämmikkeet.
Ken odotti kuvaa keltaisesta neuleesta, heille kerrottakoon, että pipariksi meni. Isoveli-langasta valmistui pirteä perusslipari, joka osoittautui minulle aivan liian piukaksi. Edes kastelu ja pingotus ei tuo toivottuja senttejä ympärysmittaan. Harmitus, harmitus!
Viikonlopun aikana samoilujen lomassa olen neulonut viimeisimmänkin eli neljännen tilauspipon valmiiksi ja viimeistellyt Laura-tytön puuvillaneulemekkoa. Pian mekko alkaa olla valmis lähetettäväksi. Jään jännityksellä odottamaan viestiä, onko mekko tytölle sopiva ja mieluinen.
Harmaat sukkaset lämmittävät ystäväni Minnan varpaita tulevana talvena. Niistä tuli oikein passelit ja harmaa tweed-lanka tuntui mieluisalta lankavalinnalta. Ja ehei, eivät jää nämäkään viimeisiksi Paraphernalia-sukiksi...
Alkuloman aikana kävin suunnatonta kamppailua ikuisuusprojektini kanssa. Olin ehtinyt aloittaa Colinetten Skyestä jo kaksi neuletta, purkaa ne ja aloittaa taas uudella ohjeella. Lanka houkutteli kovasti kerällä, muttei se istunut mihinkään neuleeseen. Skye, joka näytti kerällä rusehtavalta, neuloutuikin ihan lilansävyiseksi neuleeksi. Harmitus. Selvästikin silmäni ovat tehneet stopin pätkävärjätyille langoille. Tweed-lanka kyllä uppoaa. Hylkäsinkin Skye-langan ja neuleen lopullisesti, sillä neulominen tuntui koko ajan pakkopullalta. Kyllä harrastuksen pitää mukavaa olla...
Pää pursuaa taas ihania neuleideoita, ja riemu on ollut ylimmillään, kun lähisuvun muutkin nuoret naiset ovat intoutuneet heiluttelemaan puikkoja. Lomalla sohvamme täyttyi neulovista naisista, olohuoneen lattia peittyi lankakeristä, puikoista ja ohjelehtisistä, neulevinkkejä ja -ideoita vaihdettiin. Miesväki osallistui iloksemme tupsujen tekoon ja mittanauhojen ojenteluun. Sainpa myös apua neuleen pingotukseenkin.
Loman aikana olen neulonut keltaista Isoveljeä, jota olen ihastellut useissa blogeissa syksyn aikana. Olin kaavaillut siitä itselleni neuletta parhaimman ruskan aikaan, mutten aivan ehtinyt. Pihapuumme ovat pudottaneet lehtensä, serkkupojat haravoineet pihamaan lehdistä ja se värikkäin aika syksystä on takana. Isoveli-neuleeni on nyt kyllä jo pingotusvaiheessa, ja toivottavasti pian ahkerassa käytössä. Saman tien puikoille on päässyt lomareissulta ostettu luonnonvalkoinen Muskat-lanka. Elokuun lopussa ennoin serkun tytölle synttärilahjaksi neulelahjakortin, ja serkun toiveesta pikkuinen neiti saa liivimekon.
Syysloma alkoi pari tuntia sitten. Äsken kahvikupposen ääressä tuumailin mieheni kanssa, miten takki onkaan näin tyhjä. Syksyn ensimäinen rutistus on takana ja edessä on viikon odotettu loma. Tämä ilta menee varmasti ihmetellen, takkaa lämmittäen ja lasten kanssa leikkien vailla sen suurempia tavoitteita. Päätin kuitenkin ensin tulla käymään koneella, ennen kuin uppoudun loman touhuihin.
Kirjaan siis nelivuotiaamme sliparin muistaessani ylös. Tämä slipari valmistui jo pari viikkoa sitten, ja on ollutkin käytössä niin päiväkodissa kuin kotioloissa. Siitä tuli toimiva ja mieluinen.
Herneslipari Ohje: Novita kevät 2007 Lanka: Novita Nalle, 160g Puikot: 3 mm ja 3,5 mm
Ihailen pikkuiseni väritoiveita ja värimaailmaa. Itse tartun mieluusti harmaaseen, ruskeaan tai luonnonsävyisiin lankakeriin, kun taas poika nappaa turhia miettimättä voimakkaita, "erilaisia" lankakeriä hyllystä. Vihertävästä langasta muotoutui siis "herneslipari". Olin jo näpräämässä värinappeja marketissa ajatuksena värjätä valmis liivi, mutta vihertävänä se on pysynyt ja varmasti pysyykin jatkossa. Mihinkäs sitä pojan valitsemaa kaunista väriä vaihtamaan...
Ohje oli selkeä ja helppo. Kokoa sliparille tuli sen verran reippaasti, että siinä on vielä kasvun varaa. Lämmittää siis varmasti vielä ensi keväänäkin. Ja pikkuveli perii neuleen sitten taas jonkun ajan kuluttua...
Kellertävät villalangat lankakorissani ovat houkutelleet minua jo viikon, parin verran. Vitosen pyöröpuikko on vain toisessa ikuisuusprojektissani kiinni, joten yritän huhkia keskeneräisen valmiiksi ennen keltaisiin lankoihin tarttumista. Jatkukoon minun ruskani sitten vaikka marraskuulle keltaisen neuleen muodossa. Onpahan aikaa rauhassa miettiä, millaisen neuleen siitä haluan. Tuntuu, että suunnitelmani muuttuu päivittäin. Eilen suunnittelin keltaista uutta sliparia, mutta aamulla jo näin itseni sieluni silmin keltaisessa neuletakissa. Nähtäväksi jää, mitä siitä langasta muotoutuu...
Toinen kerta toden sanoi. Ensimmäinen tekele hautautui nimittäin kaapin perukoille, mutta uskaltauduin kokeilla ohjetta uudelleen ja uudella langalla. Alkuperästä ohjetta muokkasin Ravelrysta löytyvin vinkein. Tästä toisesta tuli ihana, lämmin ja oiva neuleliivi syksyisinä päivinä pidettäväksi. Tykkään kovasti!
Ohje: Shalom cardigan Lanka: Novita Mambo, 416g Puikot: 6 mm
Aamupäivästä koulutuksessa istuessani puikoille pääsi sukkalankaa. Ajatuksissani luentoa seuratessani olin tehnyt laskuvirheen silmukoita luodessani ja useamman sentin työ meni hukkaan. Toisaalta harmillista, mutta toisaalta tuo neulominen piti ajatuksia kasassa ja jaksoi keskittyä luennoitsijan tarinointiin. Regian harmaa tweed-sukkalanka tuntuu hauskalta ja odotan innolla, miten lanka ja sukan varsinainen mallineule passaavat yhteen. Ei auta muuta kuin suunnata purkutalkoisiin ja aloittaa alusta...
Kiitos kaikille kommentoijille ja terveiset muillekin vierailijoille yhteisesti! On ollut ilo lukea kommenttejanne niin oranssista sliparistani kuin nelivuotiaamme neulehupparista. Molemmat ova osoittautuneet käytössä toimiviksi ja mieluisiksi. Tuntien tikuttelut eivät siis ole menneet hukkaan, päinvastoin.
Viime päivinä on ollut mahtavaa nauttia upeista syyspäivistä ja puiden väriterapiasta. Syystuulet puhaltavat ja lämmintä on kaivettava kaapista ylle. Viime sunnuntaina nelivuotiaamme tokaisi "ulkona jo haisevan talvelle", kun työnsi aamutuimaan nenänpäänsä ulos oven raosta. Eilen aamulla olikin maa ihan kuurassa ja pakkasta.
Viime viikkoina on valmistunut syksyksi jotain pieniä juttuja, joita en ole ehtinyt kirjaamaan muistiin. Peruspuuvillapipot syntyvät helposti ja joutuisasti. Niitä on valmistunut niin omalle pikkuiselle kuin serkunkin tytölle. Päätin kokeilla mieluista mallia yksivärisenä raitapipojen sijaan. Pipo tuntui alastomalta ilman koristelua, mutta onnekseni käsityölaatikostani löytyi koristeeksi merkki, joka on arvatenkin peruja vanhasta lastenvaatteesta. Lauran pipoon valitsin kolme somaa nappia.
Syyskuun sankarittarelle Savoon postimies vei pinkit huovutetut lapaset. Lankana oli Tove ja lapaset kävivät pesukoneessa huopumassa. Tumput ovat sopivat nelivuotiaan käteen. Pikkuprinsessa on kuulemma tohkeissaan tumpuistaan.
Kuopukselle tikuttelin ruskeasta ohuesta villalangasta, Gjestalin Baby Ullista, tupsumyssyn. Edellinen samanlainen alkaa olla jo himpun verran tiukka, mutta malliltaan niin hyvä. Päälaen tupsu tuo hyvän mielen, minkäs teet. Kangasmerkki nallen kera kruunaa pojan mielestä pipon!
Kiitos kaikille kommentoijille ja terveiset muillekin vierailijoille yhteisesti! On ollut ilo lukea kommenttejanne niin oranssista sliparistani kuin nelivuotiaamme neulehupparista. Molemmat ova osoittautuneet käytössä toimiviksi ja mieluisiksi. Tuntien tikuttelut eivät siis ole menneet hukkaan, päinvastoin.
Puikot suihkivat täällä suunnassa tasaiseen tahtiin. Hieman hirvittää, kun pää pursuaa ihania neuleideoita, mutta aika on rajallista. Joka kerta tietokoneella bongaan uuden ihanan mallin. Toteutettavien lista kasvaa kasvamistaan, mutta toisaalta jonoon kiilaa välillä joku tuttu ja turvallinen malli, kuten nämä kaikki esittelemäni pikkulämmikkeet.
Oikein hyvää ja aurinkoista viikonloppua toivotellen!
