Voi kun on riemullista päästä päivittämään blogia. Vihdoinkin olen saanut aikaan jotain esiteltävää. Nyt kyllä on hehkutettava, sillä se on jotain ihan itselleni, jotain pirteää ja jotain niin käytännöllistä. Ja joo, jotain kovin konservatiivista. Slipari. Tykkään tosi paljon.

Slipoveri

Ohje. Novita, syksy 2006

Lanka: Novita Nalle, tasan 200 g

Puikot: 3,5 mm

Ulkoilutin tänään uunituoretta slipoveriani ja täräytin se päälläni täkäläisten käsityötapaamiseenkin. Ensiulkoilutus on tietenkin neuleelle tärkeää, mutta myös reimukas ja neuleita arvostava seura. Kiitos taas mukavasta hetkestä, tytöt!

Olin neulonut slipoveria parin viikon ajan hitaasti, mutta varmasti. Ihastellen ja ihmetellen. Ihmetystä alkumetreillä aiheutti slipoverin väri. Itse en millään osannut päättää väriä ja annoinkin miehelleni päätösvallan lankahyllyillä maitokaupassa. Oranssit Nalle-kerät mukanamme poistuimme tuolloin kaupasta. Minä hassu kuitenkin emmin väriä. Ai oranssiako minulle?!? Vielä neulevaiheessa vastustin väriä, mutta nyt en väriä enää vaihtaisi. Ensimmäinen päiväni sliparissa tuntui pirteältä ja energiseltä. Kylläpä väreissä on voimaa!

Sliparista innostuneena sormet syyhyäisi kovastikin jo toiseen samankaltaiseen neuleeseen. Yritän kuitenkin saada valmiiksi keskeneräiset pikkutyöt; syyspipon ja villavaippahousut. Molemmat lahjaneuleita. Nelivuotiaamme esitti pari päivää sitten toiveen omasta slipoverista, johon pitäisi saada "kaikki maailman värit". Siinähän olisi hyvä neuletyö jämäkerien tuhoamiseen! Sliparivaihde siis päälle...

Syksyä alkaa olla jo kovastikin ilmassa. Ihana niin. Syksy on nimittäin minun vuodenaikani. Elokuuhun ja syksyyn on jo lapsuudestani lähtien kuulunut lähtö. Lähtö kouluun. Tänä syksynä tuossa rytmissä olemme taas koko perhe. Kovin eri tavalla olemme kokeneet muutoksen. Pikkuisin ihmetteli ja itki hoitoon jäämistä ensimmäiset päivät, nelivuotias puolestaan marssi rinta rottingilla isoimpien osastolle päiväkotiin ensimmäisestä päivästä lähtien ja koululaiset ja mies suuntasivat kouluun vailla suurempia huokailuja tai väristyksiä. Minä en vain pysynyt menossa mukana. Sisuksissani jylläsi ja muutos jotenkin vain ihmetytti. Nyt tunteet ovat onnekseni tasoittuneet ja uudenlainen rytmi alkaa minullekin valjeta.

Vihdoin ja viimein sain sukkaseni ikuistettua. Valotus ja muut häiriötekijät tosin tekivät ikuistamisesta haasteellisen, mutta jotain tolkkua näistä kuvista varmasti saa. Näitä sukkia työstin kesäiltoina hartaudella mielessä viimaiset ja sateiset syyspäivät. Nuo päivät olivat lähempänä kuin uskoinkaan. Tänäänkin siis lits läts.

Ohje: Paraphernalia-sukat

Lanka: ruskea Schachenmayr nomotta Regia Tweed 4-ply, 2 kerää

Puikot: 2,25mm

Uudella ohjeella on usein jännittävä neuloa. Tälläkin kertaa tunsin tuon jännityksen sisuksissani, kun aloin tavata Little Child´s Sock-ohjetta.

Ohje: Little Child´s Sock, Knitting Vintage Socks- kirjasta

Lanka: tummanharmaa Schachenmayr nomotta Regia Uni / Solid 4-ply, 2 kerää

Puikot: 2,25 mm

Ohje oli oikein selkeä ja helppo. Kärkiosassa tosin neuloin huomaamattani mallineuleella ohjetta pidemmälle, enkä viitsinyt purkaa. Kärkikavennukset neuloin kuitenkin ohjeen mukaan eli kavensin kaks nurin yhteen. Ensimmäistä kertaa tuollaiset kavennukset ja ihan tyytyväinen olen. Nätit ja mukavat sukat tuli. Myönnän kyllä, että nuo Paraphernaliat ovat edelleen tämän hetken sukkasuosikkini.

Tänään taas kiskoimme kumppareita kinttuihimme ja teimme pienen retken lähimetsään nuorimmaisten kanssa. Märässä metsässä noukimme punaisia metsämansikoita pikkuisten suihin ja leikimme lintuemoja ja poikasia. Kovin tuntuivat poikaset tyytyväisiltä, kun saivat suunsa täyteen marjoja. Ihmettelimme myös  porukalla tämän vuoden kehnompaa mustikkasatoa ja lopuksi astelimme toivottamaan hyvät syksyt kesänaapureillemme.

15 lammasta on laiduntanut kesän ajan läheisellä, vanhalla maatilalla. Olemme käyneet tervehtimässä lampaita usein, lapset ovat hieman silitelleetkin niitä ja keksineet niille sopivia nimiä. Mustasilmä taitaa olla suosikkimme. Vuosi sitten ostin täkäläisiltä syysmarkkinoilta pari kerää kasvivärjättyä villalankaa ja tuolloin myyjä kertoi lankojen olevan juuri näiden lampaiden villoja. Tuolloin en tosin vielä arvannut meidän olevan joku päivä naapuruksia.

Neulepuikkojen moninaiset käyttömahdollisuudet ovat aiheuttaneet minussa ihmetystä ja huvitusta viime päivinä. Muutama päivä sitten suupielet nousivat hymyyn blogikierroksella. Puikkojahan voi käyttää vaikka mihin! Tänään aamupäivällä mieheni puolestaan lueskeli lehteä ja törmäsi vaimoa kiinnostavaan lehtijuttuun:

Vähän myöhemmin olin aloittamassa uusia sukkasia, etsin neulekoristani  sopivia työvälineitä ja julistinkin heti kadonneeksi yhden bambupuikoistani. Pikkupoikiin tuli vauhtia ja intoa, kun luvassa oli löytöpalkkio. Koko olohuone nuuskittiin nurkkia myöten, sohvanaluset kurkittiin, mutta periksi emme antaneet. Lopulta selvisi, että puikko oli toimittanut kirjanmerkin virkaa eli löytyi lasten satukirjan välistä pöydältä.

Yhdessä aloimme miettimään, mihin kaikkeen puikkoja voi todellakin käyttää neulomisen ohella. Mieleemme juolahti vain ne klassiset tilanteet kuten kutiavan kintun rapsuttaminen pitkällä puikolla kipsin alta tai karanneen housunnyörin saalistaminen vyötärökujasta. Puikosta on siis oiva apu monissa askareissa.
Sukkahousuillehan löytyy miljoonittain pirkkaniksejä. Nyt siis vuorostaan puikkoniksit kehiin!

Omat sukkapuikot pitävät muuten majaa puisessa viinipullolaatikossa. Kaikki sulassa sovussa, niin ohuet kuin paksummat. Olen jo kauan haikaillut itselleni puikkopussia, jossa kaikilla puikoilla olisi oma paikka, eikä jokaista puikkoa tarvitsisi mitata ennen neuletyön aloitusta. Muutaman kerran muistan puikkopussia ommelleenikin, muttta tuloksetta. Jospa minullakin sellainen vielä joku päivä...

Pitkillä puikoilla en ole enää aikoihin neulonut, ja olenkin suunnitellut niiden viemistä Konttiin tai jonnekin kirppikselle. Taidan kuitenkin vielä jäädä odottelemaan niksejänne. Josko pitkät puikot löytävät vielä uuden elämän...

Odotettu kesälomareissu isompien poikasten kanssa on takana. Muutaman päivän aikana ehdimme tallettaa monen monta ihanaa asiaa, ihmetystä ja hämmästystä muistoihimme. Erityisen mieluista oli seurata lasten huomioita, katseita, päättelyä ja reagointia vieraalla maalla. Silmät pyöreinä seurasin poikasten kirmaavan jäätelöjonoon kaksistaan mukanaan muutamia vieraan kielen sanoja, innolla odotin lasten kysymyksiä ja vastailin taitojeni mukaan.

Vaan kumpi on parempi: matkakuume reissun alla vai kuume (ja ryydyttävä oksennustauti) reissun päällä?!? Meille osui harmiksemme tuo jälkimmäinen. Kaukaa Pohjolasta veimme mukanamme pöpön ja koko reissun ajan meistä oli joku kipeänä. Itsekin makasin kaksi iltaa kuumehoureessa lisukkeineen päivineen, päivät tallustin lääkkeen voimalla pystyssä.

Kaikesta huolimatta reissuun kannatti lähteä. Tunsimme kaikki maailman avartuneen. Mutta mistä kaikesta ehtiikään kolmessa päivässä nauttia? No esimerkiksi Bremenin kaupungin soittoniekoista, idyllisen hansakaupungin historiasta ja vaikuttavasta arkkitehtuurista, ystävällisistä ihmisistä, brezeleistä, tieteestä, auringonpaisteesta ja sadekuuroista sekä kesäjuhlista Weser-joen rannalla. Poikien mieleen oli erityisesti Werder Bremen-pelikortit, keskeltä kaupunkia metsästetty leikkipaikka erilaisine kiipeilytelineineen, Saksanmaalla käytettävät yks- ja kakssenttiset sekä retki sikäläiseen Heurekaan. Herkuttelu jäi tällä reissulla hyvin vähäiseksi, olosuhteiden vuoksi.

Ennen kuin tauti valtasi minut ja askeleeni alkoivat painaa, ehdin kyllä ostaa itselleni pehmeitä tuliaisia. Kahmaisin keskustan tavarataloista mukaani sylillisen Regian sukkalankaa, josta saan tikuteltua useammatkin sukat. Erityisen iloinen olin löytäessäni herkullista ruskeata tweed-lankaa, josta aloitin sukkia jo reissussa. Eihän nyt viiden tunnin junamatkaa Hämeestä kotikonnuille voinut ihan jouten olla. Sukat valmistuvat taas kerran sisuksiini syöpyneellä Paraphernalia-ohjeella. Hitaasti, mutta varmasti.

Jonkinmoinen keskittymiskyvyn puute on selvästi vaivannut, sillä olen aloittanut useamman neuletyön ja intoa on riittänyt vain muutaman kerroksen verran. Pian taas huomaan penkovani lankavarastojani, seikkailevani Ravelryssä ja suunnittelevani, mitä kaikkea pitäisi ja olisi ihana neuloa syksyksi. Pienessä hetkessä saan työhuoneen lattian peittymään lankakoreista, puikkokoteloista, ohjelehdistä sun muista.

Keskimmäisen yläkuvan langatkin ovat päässeet puikoille. Ostin nuo langat viime syksynä Helsingin kädentaitomessuilta ja ehdin jo hukata vyötteet. En millään muista, mistä messukojusta langat ovat ja mitä lanka lanka on. Pehmoista, huopuvaista  kuitenkin.

Kolmas nappisilmämme toivoi langoista itselleen talvipipoa. Toiveissa on kaksivärinen pipo, jossa on kaksi sarvea. Eilen illalla sadepäivän päätteeksi pipo eteni kuin salama. Valmistumassa on kyllä kaksivärinen pipo, mutta sarvia siinä vain yksi. Saa nähdä, mitä poika tuumaa.

Heinäkuu toi tullessaan kaivatun lämmön ja auringon. Kesälomapäivät ovat täyttyneet lastenteatterista, uinti- ja pyöräretkistä, paljaista varpaista, kesän ensimmäisistä mansikoista ja etelän serkkutyttöjen vierailusta. Voi pojat, mikä ilo, säpinä, touhu ja supina vallitsikaan huushollissa, kun serkukset saivat taas kirmata kimpassa.

Nyt ollaan hetkinen ihan vain omin joukoin. Tuo hetkinen on pitänyt sisällään puuhakkaan päivän, pyykkikone on laulanut, kapsäkkejä on kaiveltu esiin ja ihmetelty uusia pieniä punaisia vihkosia.

Jawohl, huomenna lähdemme reissuun, isot poikaset, me vanhemmat ja sukulaistäti. Pikkuisimmat jäävät kotiin mummin ja ukin hoiviin muutamaksi päiväksi. Matkakuume ei ole ehtinyt onneksi vaivaamaan. Lähinnä päässä pyörivät laskelmat, kuinka kepein kantamuksin uskallan matkaan lähteä, jotta laukussa on tarpeeksi tilaa mahdollisille pehmeille tuliaispussukoille. Onneksi kameran muistikortille voin tallentaa paljon mukavia lomahetkiä, jotka eivät kapsäkkiä rasita.

Emännöinnin ja lomailun ohessa olen löytänyt hieman aikaa heilutella puikkojakin. Innostuin lapsen lailla Paraphernalia-sukkaohjeesta ja déjà vu, neuloin toiset, prikulleen samanlaiset palmikkosukat. Ensimmäiset sukat lähtivät postimiehen matkassa maailmalle ja minun tuli niitä selvästikin ikävä. Edes toisten sukkien jälkeen ohje ei kyllästytä. Tiedä vaikka tällaisia sukkasia neulon vielä lisää tuonnempana. Näissäkin on lankana Sandnes Garnin Sisu, jota kului kaksi kerää naisen 39 kokoiseen jalkaan. Nämä sukat pidän itselläni.

 

Neulojan näpit ovat toipuneet vähitellen lähes viikon mittaisesta liikuntalomasta urheiluopistolla. Olipa ihana huomata uusien lihasryhmien olemassaolo, liikuttaa jäseniä porukalla, viettää juhannusta uusien ihmisten kera, nähdä lasten riemu liikkuessa ja tulla kotiin ehjänä, yhtenä kappaleena ja liikunnasta nauttineena. Tosin pohkeet jumissa, mutta sehän ei onneksi estä neulomista.

Neulojan näpit vertyivät hikiset hanskat kädessä kuntonyrkkeillen, rehevässä luonnossa sauvakävellen, poikasten kanssa palloillen, jättipallojumpassa ja kuntopiireissä. Ihaninta taisi kyllä olla järvellä melomassa. Se vapauden tunne, upea luonto ympärillä, hyvä juttuseura…

Automatkat taittuivat taas neuloen. Matkalla sain aikaiseksi kuopukselle raitasukat syksyä varten. Luulin neulovani hirvittävän suuret sukat, mutta taitaa pojalla vaan olla hirvittävän iso jalka. Jospa nuo menevät alkusyksyn. Ainahan voi uudet syksymmällä neuloa. Poika on tohkeissaan sukista, sillä malttoi hetkeksi pysähtyä palloilun lomassa esittelemään sukkia kameralle.

Sukkabuumilla ei ole loppua, sillä puikoilla on taas uudet sukat. Nyt neulominen käy joutuisasti, sillä sekä malli että lanka ovat vanhat tutut. Työn alla jo toiset Paraphernaliat Sisusta.

Sukkaprojektini jatkuu onnistuneesti.

Paraphernalia-sukat

Lanka: Sandnes Garn Sisu, 2 kerää

Puikot: 2,25 mm

Koko: 39

  Löysin tämän aivan ihanan sukkaohjeen Käsillään-blogista ja ihastuin sukkiin saman tien. Näitä sukkia tikuttelinkin hitaasti ja hartaasti. Toinen jalkaterä tuli nimittäin neulottua kahteen kertaan, sillä sukkahuumassani kaventelin kantapään jälkeen silmukoita liian reippaasti. Vasta kärkikavennuksia aloitellessani huomasin erheeni. Ohjeen silmukkamäärä kun on se 68 eikä 64. Vissi ero siis.

Testasin sukkia hetkisen ja totesin, että itsellenikin täytyy moiset neuloa. Vaikka silmukoita onkin reilummin, sukat ovat kuitenkin mukavan napakat ja tuo palmikkokuvio näyttää niin kauniilta sukan ulkosyrjällä. Lankakauppaan siis!

 

Päivä on kulunut arkisia askareita puuhastellen, pitkästä aikaa auringonpaistetta ihmetellen ja pienimmäistä poikasta ihastellen. Selvästikin vajaa parivuotiaamme on nauttinut jakamattomasta huomiosta ja veikistellyt meille vanhemmille sataprosenttisesti. Pienoinen kaipaus mummilassa lomailevia isoveljiä kohtaan on tosin havaittavissa. Huomenna arki palaa taas huusholliin, talo täyttyy äänistä, eteinen kengistä ja jääkaapin ovi aukeaa selvästikin useammin.

Keväällä sain vihiä, että suvun naisilla on sukkapula. Saman tien laitoin puikot heilumaan ja jo kolmet sukat olen saanut valmiiksi. Neljännet ovat parhaillaan puikoilla.

Uutena mallina halusin kokeilla Knittyn rpm-sukkia, sillä pelkistetty ja helppo mallineule viehätti minua. Päätin neuloa ensimmäiset sukat Englannista tilatusta Araucania Ranco- Solids- langasta, josta olin jo kevättalvella neulonut itselleni sukat ja nuorimmaisellemme Terrieri-pipon. Vaaka näytti loppujen lankanyssäköiden painavan 84 g ja laskeskelin lankojen piisaavan naisten sukkiin. Ensimmäisen sukan kiikutin saman tien valmistuttuaan punnitukseen ja se painoikin 42 g.

Toisen sukan neulominen ei ollutkaan enää niin lystikästä, sillä jännitin langan riittävyyttä. Kaiken kukkuraksi huomasin langan sävyn muuttuvan tosi voimakkaasti vaihtaessani toiseen lankakerään jalkapöydän kohdalla. Omaa silmää sävynvaihto häiritsi aluksi kovastikin, mutta lähipiiri vain katsoi minua ihmeissään. Minäkö turhan tarkka?!? Sukat ovat kyllä tosi ihanat, pehmeät ja napakat jalassa. Niin, ja lanka muuten riitti. Sitä jäi kokonaiset 10 senttiä ylimääräistä!

Ohje: Knittyn rpm

Lanka: Araucania Ranco- Solids, 84 g

Puikot (vähäisessä käytössä hurjasti käyristyneet) 2,25 mm-bambut

Koko: 39/40

Sukkaprojektissani minulla on ollut lähes täysin vapaat kädet langan ja mallin suhteen. Ainut sukkatoive oli Kerttu-sukat, jotka valmistuivat parissa päivässä ja lähes ulkomuistista. Joutuisat, herkät ja muistorikkaat sukat. Tällaiset ehdin neuloa mumminkin jalkaan vuosi sitten.

Ohje: Kerttu-sukat

Lanka: Novita 7 veljestä, 121 g

Puikot: 3 mm

Koko: 39/40

Selvästikin ihastuin yksinkertaisiin rpm-sukkiin, sillä päätin kokeilla ohjetta vielä toisellakin langalla. Lankakaupasta mukaani tarttui harmaata Sandnesin Sisua, jota en ollut aiemmin neulonut. Lanka tuntui tottelevan minua mallikkaasti ja sukista tuli oikein nätit. Toivottavasti sukat kestävät ja pysyvät kuosissaan ahkerassa käytössä.

Ohje: Knittyn rpm

Lanka: Sandnes Sisu, 90g

Puikot: 2,25 mm tahi 2,5 mm

Koko: 39/40

Kesäloma on lähtenyt käyntiin kovin urheilullisissa merkeissä, eikä Itä-Suomen koleat lomasäätkään ole tuntuneet tahtia haittaavan. Koululaiset ovat juosseet milloin minkäkin pallon perässä, joko mailan kera tai ilman, leirimuonituksessa tahi äidin patojen äärellä. Pyykkikone nielee sisuksiinsa hikisiä pelipaitoja, nappiksia kiillotetaan, piikkareista haaveillaan, Karjalaisen urheilusivut ahmitaan aamupalaakin joutuisammin, jälkipelit jatkuvat suihkun jälkeen sängyssä. Hui. Sitä kai se oma lapsuuskin oli, mutta nyt äitinä välillä hengästyttää. Kuinkahan paljon hengästyttää, kun tuo nuorempi veljessarjakin rientää harjoituksissa? Nuorimmainen ainakin tuntuu todelliselta pelimieheltä. Alle parivuotias juttelee ammattilaisen lailla palloista, paitsioista ja maaleista. Samat tarinat jatkuvat öisin. Poika puhuu nimittäin unissaan.

Nyt pari päivää henkäisen ja ihmettelen, sillä kolme vanhinta veljestä on serkkutyttöjen kanssa mummin ja ukin hoivissa. Serkuksilla tuntuu olevan mummilassa lystiä: kalastamista, retkeilyä ja tietysti pelailua. Täällä koti tuntuu tosi isolta, huoneet ovat tyhjiä ja pysyvät järjestyksessä, kukaan ei puhu treeneistä tai unelmapiikkareista. Suurempia vieroitusoireita ei tosin pääse tulemaan, sillä pienimmäinen pomputtelee ilmapalloa ja selvittää minulle pihalla eron tennispallojen ja pesäpallojen välillä. Mies katsoo jalkapalloa telkkarista.

Palloilun lomassa olen löytänyt omille harrastuksilleni pieniä hetkiä ja olenkin neulonut useat sukat. Aikuisten sukat ovat vielä kuvaamatta, mutta pikkuisista Peppi-sukista sain jo napattua kuvan. Itseraidoittuva Austermann Step-lanka muuntui vauvalahjaksi kurssikaverini pienelle tyttärelle. Tykkään kovasti langan väreistä ja siitä, että raidoista tuli selkeät ja reilut. Sukistakin tuli melkoisen reilut pikku-Tildalle, mutta lapsillahan on taipumus kasvaa.

Onnellisia askelia elämääsi, pikku-Tilda!

Peppi-sukat

Ohje: oma

Lanka: Austermann Step mit Aloe Vera und Jojoba Öl, 35g

Puikot: 3 mm

Peppi-tarinoita onkin luettu viime päivinä urakalla. Tuo punatukkainen saparopää muuttaa nimittäin ihan meidän kulmakunnillemme kesäksi ja ajattelimme mennä tapaamaan häntä jonain kauniina ja lämpimänä päivänä. Luvassa on varmasti taas mieleenpainuva kesäteatterielämys!

Nyt hetkeksi puikkoihin ja Paraphernalia-sukkien pariin. Ihana ohje!

Hu-huu! Täällä kyllä ollaan, vaikka blogini on viettänyt viime ajat hiljaiseloa. Olen selvästi laiskistunut naputtelemaan muistiin tärkeitä asioita. Tämä kevät tyrehdyttää runosuoneni, mutta toisaalta taas kirvoittaa napsuttelemaan kameraa, kun luonto herää hiljalleen ja lapset mielivät metsään. Kamera kulkee olallani melkein aina, ja luotokuvia onkin tallentunut retkiltämme useita.

Seuraava suunnitelmamme poikasten kanssa on kuvata uudet naapurimme, siivekkäät sellaiset. Ukki oli nikkaroinut meille linnunpöntön, jonka kiinnitimme takapihan puuhun pari päivää sitten. Ilahduimme sunnattomasti, kun pönttöön oli jo muutamassa tunnissa ilmestynyt asukkaita. Vielä emme ole saaneet selkoa, mitä lintuja naapurissamme asuu, mutta lintukirjan sivuja selaillaan kuumeisesti. Olemme mieheni kanssa aika lailla keltanokkia tunnistamaan lintuja, joten kaikki vinkkaukset ovat kullan arvoisia. Olemme selvästi saaneet potkua lintujen tarkkailuun, sillä uusi kotimme sijaitsee aivan metsän laidassa, luonnonsuojelualueen reunamilla, ja aamuisin heräämme lintujen huumaavaan sirkutukseen. Pian alkavalla kesälomalla täytyy ottaa aikaa ja opiskella lintujen elämää tarkemmin.

Neulejuttuja en ole täysin unohtanut, vaikka päivät ovatkin täyttyneet monenlaisesta touhusta. Iltaisin on ollut pakko ladata akkuja neulomalla edes pieni hetki. Lanka on muuntunut pipoiksi, sukiksi ja tumpuiksi ensi syksyä varten. Kuukausi sitten neuloin useat pienet tumput Tove-langasta ja eilen yhdet ruskeat tumput saivat koristukset kylkeensä. Voi pojat, mikä mairea ilme oli havaittavissa nelivuotiaamme kasvoilta, kun pyysin poikaa luokseni tervehtimään uutta pöllöystäväänsä. ”Tää Pasi-pöllö vois sanoo tässä toisessa lapasessa: HU-HUU.” Ja niin se laitettiin sanomaan.

Ohje: oma

Lanka: Sandnes Garn Tove

Puikot: 3 mm

Koko: tomeran nelivuotiaan käsi

Koristeluidea kumpusi Liinan villat-blogista

Arvasinkin, ettei nämä lapaset odottaneet syksyyn asti. Jo eilen illalla Pasi-pöllö pääsi pyörälenkille:

Hu-huu myös teille lukijoilleni! Kävijälaskuri raksuttaa huimaa vauhtia ja usein mietinkin, ketähän täällä sivuilla vierailee...

Harmaana ja pilvisenä päivänä mieleni tekee muistella viime aikojen aurinkoisia hetkiä: valoa tulvi taivaalta, sitruunaperhoset lentelivät puutarhassa, lapset nauttivat vapaapäivistään, teimme pitkiä metsäretkiä, ystäviä kävi kylässä, juhlan tuntua oli ilmassa.

Kevätpuuhien lomassa puikot ovat suihkineet, aina pienen hetken jossain välissä. Olen selvästi laiskistunut kirjaamaan valmistuneita neuleita ylös. Työpöydälleni on tosin kertynyt useampikin viittä vaille valmis neule. Kun on monta pikkutyötä kesken, en tahdo millään muistaa kunkin neuleen puikkokokoja tai muita tärkeitä pikkutietoja. Seuraavista harmaista neuleista nuo tiedot ovat vaillinaisia.

Nämä harmaat unisukat neuloin nelivuotiaamme toiveesta. Mallineule on Cable Twist Socks-sukista ja lankana käytin Regia Silkiä ( 6-Ply / 6-fädig). Olin hamstrannut tuota Regia Silk-lankaa joku aika sitten lankakaupan alelaarista useamman kerän. Neulottuani tovin harmittelin hamstraustani, sillä olin luullut ostavani paljon napakampaa lankaa. Ohuempi Silk-lanka olisi kait mieluisampaa. Poika on kyllä itse oikein tyytyväinen sukkiinsa, eikä häntä ole sukkien nyppyyntyminen haitannut. Minua kyllä.

Samaisesta langasta neuloin myös lämmikettä kaulalle eli Tudora-kaulurin. Muistaakseni neuloin kaksinkertaisella langalla ja paksuilla puikoilla. Äitini ihasteli kauluria käydessään ja nakkasin sen hänen mukaansa. Kuvaa kaulassa en muistanut edes ottaa.

Muutama päivä sitten, kun valoa tulvi oikein hurjasti, tuntui hassulta tikutella villaisia tumppuja. Silloin ajattelin, että kyllä se syksy sieltä vielä tulee. Tänä aamuna oli jo ikävä villahanskoja, kun hytisin pikkuisimpien kanssa leikkikentällä. Lapastalkoot jatkuvat siis täällä ihan hyvillä mielin. Tovet ja Huopaset vajuvat ja ovat muuntuneet valmiiksi tumpuiksi. Odotan vain koristeluinspiraatiota.

Taas on käyty uuteen viikkoon, mutta huomaan palaavani ajatuksissani vähän väliä menneisiin päiviin. Viikonloppuun mahtui nimittäin tunteita laidasta toiseen: haikeutta hyvästellessä rakas mummi, jälleennäkemisen iloa, kun sai tavata ison joukon läheisiä, mutta myös sitkeyttä ja mielikuvitusta istuessa autossa halki Suomen. Olen selaillut viikonlopun valokuvia moneen kertaan ja palannut lastenkin kanssa niihin tunnelmiin ja hetkiin. Lasten kanssa tunteet ja turinat voivat vaihtua salamannopeasti. Tuumailut surusta ja ikävästä muuttuvat usein hetkessä kevään ihmeisiin ja iloihin. Lapset pitävät kiinni tässä elämässä ja arjessa.

Kevät tuntui olevan Hämeen suunnalla jo pitkällä. Krookukset ja leskenlehdet kukkivat ja se vähäinen lumi tuntui tyystin kadonneen. Lapsista oli lysti tutkailla kevään edistymistä etelämpänä ja kertoa kotipihan lumikinoksista serkuille. Esikoinen nappasi mumman lammen jääriitteestä palan, joka ihastutti muodollaan.

Viime ajat ovat menneet pitkälti arkea pyörittäen, mutta neulomista en ole täysin unohtanut. Viikonlopun automatkalla valmistui taas uusi pipo. Kätköistäni löysin beesiä Woolia, josta neuloin hartaudella uuden Shedir-pipon. Esikoinen ihastui omaan oranssiin Shediriinsä ja kehui hyväksi malliksi, joten päätin neuloa toisen. Tuossa pipossa piisaa sopivasti palmikonpyörittelyä, mutta se ei kuitenkaan ole ylivoimainen homma.

Ohje: Shedir

(mallikertoja seitsemän eli aloitussilmukoita 112)

Lanka: Novitan beesi Wool, 47 g

Puikot: 3 mm

Ohje: Lina

Lanka: oranssi Jaeger Baby Merino dk, 62 g

Puikot: 3,5 mm

Koko: mies

Näpsin kuvat juuri äsken pihalla. Esikoinen toimi mallina, kun mieheni, pipon oikea omistaja, on töissä. Pipolle on selvästikin vielä käyttöä näillä leveysasteilla, sillä aamulla puut olivat taas yltä päältä lumessa.

Lapsista lumi on edelleenkin riemullista, mutta tuntuvat myös olevan tohkeissaan, kun pyöräilykausi on avattu. Pyöräilyteema onkin puhuttanut viime päivinä kovasti. Ekaluokkalaisellemme olemme katsastelleet uutta, isompaa pyörää, mutta emme ole vielä löytäneet sitä mieluisinta menopeliä. Liikennesääntöjä on myös kerrattu, pyöräkärry kasattu, satuloita korotettu ja kaksi rengasrikkoakin jo koettu.

Kevätvermeet on kaivettu varastosta esiin ja nautittu auringonpaisteesta ja veden lorinasta. Lapset tuntuvat viihtyvän ulkona tuntitolkulla, kuka pelihommissa mailoineen, kuka metsänrajassa pulkkamäessä. Kuopuksen puolestaan tavoittaa mitä varmimmin vesilätäköstä lapioineen ja ämpäreineen. Tuo tomera yksivuotias peri isoveljeltään sinisen keväthaalarin, mutta pitihän minun neuloa ihan ikioma pipo pojalle.

Lanett klassikot-vihkosesta löysin mukavan peruspipo-ohjeen, jota päätin kokeilla Araucania Ranco Solids–langalla. Kerta heitolla tuli sopivan kokoinen, ihanan ohut ja niin mieluisan mallinen pipo. Ohjetta ei tarvinnut lainkaan muokata, lisäsin vain pienen tupsun, sillä mielestäni pipo sitä vaati. Pääsi mieskin osalliseksi pipoprojektiin, sillä tupsu on hänen käsialaansa.

Ohje: Lanett-klassikot-lehtinen

Lanka: harmaa-sininen Araucania Ranco- Solids, 43g

Puikot: 2,5mm

Koko: 1,5-2v.

Pelkistetty on aina pelkistetty, mutta tähän kevätpipoon päätin väkertää kuvion lasten kannustuksesta. Meinasin kuvioida kylkeen taas sen perinteisen volkkarin, mutta lapset äänestivät ohjeen mukaisen terrierin puolesta. Tuon verran koiraa voi tässä allergiaperheessä kai olla. Ja kuopus on ikionnellinen, niin tupsusta kuin koirasta. Taitaa se pipokin mukavasti lämmittää.