Rakas ystäväni sai pari päivää sitten uuden pienen nukkaposken pesueensa jatkoksi. Minä olin jo hyvissä ajoin puikkoineni valmiina ja kutaisin kesällä Lapon lomallamme pikkuruisen nutun vauvaa varten. Nutusta tulee minulle väistämättä mieleen aurinko, suolainen merivesi, lokkien ilakointi ja lasten nauravat nassut. Ah, miten olikin ihana neuloa niillä lämpöisillä rantakallioilla ja laiturin nokilla. Maisemia ei voinut tosiaankaan moittia.

Syksyllä hautasin nutun perimmäisimpään neulelootaani, sillä se näytti huisin pieneltä. Viikko, kaksi sitten kaivoin sen esiin ja mietin, onko nutulle mitään tehtävissä. Mittailin ja tuumin, että hihoja jatkamalla koko on prikulleen 1 - 3 kuisen koko. Onneksi on Garnstudion sivut, mallit ja mitat. Enhän minä enää muista, kuinka pieniä nuo vastasyntyneet ovat!

Lankaa löytyi vielä ja hihat saivat jatkoa. Rintapieleen tempaisin jemmasta löytyneet huopakukkaset. Nuo kukka/tyttökoristelut eivät ymmärrettävästi ole vahvinta lajiani. Jos nyt koristelisin, jättäisin ehkä nuo kukat ja lisäisin veikeyttä erivärisillä napeilla. Mutta näillä nyt mennään...  

Garter yoke baby cardi ainaoikeana
Lanka: 80g ruskeata Rowanin Donegal Lambswoolia
Puikot: 3 mm
Koko: 1 - 3 kk

Tuoreen äidin toive oli ruskeat peukalottomat lapaset. Tuosta Rowanin langasta en tumppuja halunnut, sillä lanka ei vakuuta minua tumpputarkoituksessa. Kerästä merinovillaista Lanettia sain aikaiseksi tumput ja lisäksi vielä  junasukat.

Junasukat ja tumput
Lanka: yht. 46g ruskeata Lanettia
Puikot: 2,5 mm

Kesälomalla neuloin ensimmäiset junasukat pienelle pojalle. Silloinkin lankana oli Lanett. Pääsin tuolloin itse sujauttamaan sukat pikkuisen jalkaan ja toteamaan ne mainioiksi pikkuisen jaloissa. Nämä sukat pysyvät arvatenkin hyvin jalassa. Junasukkien tarina on kovin pysähdyttävä. Kopioin tähän tuon tarinan, joka on ohjeen jatkeena:

"Tämän sukan sydämellisen ja mieleenpainuvan tarinan kertoi meille Eila Turenius neulekoulussa Kaarakan talossa. Alkuperäiset valkoiset sukat ovat Terttu Latvalalla varmassa tallessa.

Terttu Latvalan äiti Kerttu Latvala oli matkalla 2 kk ikäisen tyttövauvansa Tuulan kanssa sotaa pakoon alkuvuodesta 1940. Junamatka Vaasasta keskeytyi, kun rata oli poikki pommitusten takia. Junassa oli heitä vastapäätä istunut eläkkeellä oleva käsityönopettaja, jolle tuli sääli pientä vauvaa ilman tossuja. Niinpä hän oli purkanut valkoista, käsin neulottua villatakkiaan ja neulonut langasta sukat radan korjaustöiden aikana. 

Kerttu Latvala neuloi elämänsä aikana useita satoja sukkia tällä samalla mallilla, uudet sukat aina kun tuttavapiiriin syntyi uusi vauva. Myös Terttu Latvala on neulonut yli 200 paria ja Eila Tureniuskin yli 50 paria. 
Paitsi että sukka on kaunis katsella, se pysyy erittäin hyvin pienen lapsen jalassa. "

Voi pojat, miten sitä joskus innostuu ja päivä saa ihan uuden kutinan. Ja jälkeenpäin ihan huvittaa koko innostuminen.

Eräänä syksyisenä iltana surffasin sen tavallisen blogikierrokseni ja törmäsin kauniiseen villapipoon. Sain vihiä, että neuleohje on uusimmassa Kotivinkissä. Aamulla päätä pahkaa kohti maitokauppaa ja lehtihyllyä, jotta minäkin saan varmasti tuon irtonumeron. Muistan vielä sen tunteen, kun koko silloisen koulutuspäivän ajan lehti ja ohje poltteli laukussani niin, että välillä oli kaivettava lehti esiin ja vilkaistava ohjetta. Ihan vaan vähäsen. Hymy huulilla ja suunnitelmat selvinä.

Illalla olikin jo ensimmäinen pipo valmis. Tuo oikean puoleinen, Karjalan väreissä. Harmaa pipo vasemmalla vasta seuraavana aamupäivänä. Tunsin olevani varsinainen pipokone, kun kun paikkailin esikoisemme akuuttia pipovajetta.

Ohje: Kotivinkki 18/2011
Lanka: Isoveli/ Karisma/ kaksinkertainen Maija yms.
Puikot: 5mm
80s

Kumpikaan pipo ei kuitenkaan saavuttanut suosiota esikoisessamme, eikä muussakaan kohtaa veljessarjaamme, vaikka juniorimme kuvassa hymy naamalla pipoineen päivineen poseeraakin. Oli selvästikin itsetutkiskelun paikka. Mietin kuumeisesti, missä mättää, kunnes tajusin, että esikoisemme kaipaa pipoonsa käännettyä resoria.

Lanka: reilu 100g Hjertegarnin Incawoolia
Puikot: 5mm
96s  

Vasta myöhemmin joulupakettiin sain neulottua sellaisen. Niin perusperuspipon kuin vain voi olla. Mutta kas kummaa. Se jos mikä on ollut mieluinen. Pelkistetty, ilman kommervenkkejä. Selvästikin tullut äitiinsä.

Kiitos kaikille viime aikoina blogissani kommentoineille! Olen ilahtunut, että teitä on siellä kuulolla useita. Myös "vanhoja" blogisiskoja vuosien takaa.

Syksyllä pidin varsinaiset tumpputalkoot. Löysin arkistoistani jonkun käsityölehden tumppureseptin ja testasin sitä kokonaiset yhdeksän kertaa. Totesin hyväksi reseptiksi. Harmi vain, etten ole kirjannut monisteeseeni lehden ja numeron nimeä. Modan joululiite muutaman vuoden takaa?

Yhteistyö pesukoneenkin kanssa pelasi ja Fritidsgarn-lanka huopui kauniisti. Ja mikä parasta: tumppupari valmistui lähes yhdeltä istumalta.

Nämä tumput laitoin jakoon omassa lähipiirissäni. Äitini joulupakettiin sujautin nuo joulunpunaiset, pikkuveli sai grafiitinharmaat ja kakkosemme puolestaan toivomansa oranssit.

Ja meidän muiden näppien lämmikkeiksi näitä ankeita ihania harmaita.

Lanka: Fritidgarn ja yksissä grafiitinharmaissa tumpuissa Unni
Puikot: 5mm tai 5,5mm
Koko: 28s (8-9v.), 32s (teinipojat ja naiset), 36s (miehet)
Muuta: vajaa 100g naisten kokoon, Unni ei huopunut mieluisesti.
Tiina, luota vaan jatkossakin Fritidsgarniin!

Kaunista talvipäivää toivotellen,

tiinaf

Ei seepra raidoistaan pääse, eikä Tiina raitasukistaan. Ravelryn inspiroimana kokeilin erilaisia raitoja: ohuita ja paksumpia. Ohutraitaisista tykkäsin erityisesti. Nämä sukat valmistuivat Nalle-langasta jo joulun alla omia varpaita lämmittämään.

Tassuttelu joulunpunaisissa sukissa täällä siis jatkuu, vaikka viimeisetkin jäähyväiset tontuille on heitetty.

Joulun alla kollega kipitti työmaalla luokseni. "Tiina, sinua voisi kiinnostaa nämä!?" Hän oli saanut postia Ruotsinmaalta ja kirjekuoria koristi mitä ihanimmat postimerkit. Villaisia raitasukkia, kirjoneulepipoja ja -huivi, upeat tumput ja neulepaita. Oikein tunsin, kuinka hymy levisi kasvoilleni. Ihania. Rakkaudella neulottuja. Ylpeydellä kannettavia neuleita.
Finlayson lausahdus "maailman ja ihmisen väliin tarvitaan jotain pehmeää" kolahti taas kerran. Mikä ettei rakkaudella neulotut villasukat!

Menneen syksyn aikana neuloa tikuttelin raitasukkien lisäksi useammat palmikkosukat. Kolmesti aloitin Paraphernaliat itselleni, mutta kummasti kääräisin joka kerta valmiit sukat pakettiin samankokoisen kintun omaavalle rouvalle.

Paraphernaliat

Lanka: 100 g tummanpunaista Regiaa (4ply)

Puikot: 2,25 mm

Nyt muuten tiedän, miltä Paraphernaliat näyttävät tummanpunaisina ja luonnonvalkoisina. Harmaitahan olin jo muutaman kerran neulonut. Ensi jouluksi haluan tuollaiset samanlaiset punaiset sukat, jotka siis matkasivat syksyllä poikain isotädille Helsinkiin kiitoksena majapaikasta.

Harmaat ja valkoiset lähtivät puolestaan postin kuljettamana ihanalle, pienelle Ahvenanmaan saarelle, jossa viimekin kesänä vietimme mieleenpainuvan lomaviikon ystäväperheen kanssa. Ja ehei, tuota sukkareseptiä en siis edelleenkään unohda. Parapheranlioita pukkaa minun puikoilta vielä useita!

 
Koko pitkän syksyn ajan haikailin itselleni räväkän värisiä raitasukkia puhkikuluneiden raitasukkieni tilalle. Itseraidoittuva sukkalanka, josta saisi pirteät, leveäraitaiset sukat, tuntuu olevan kiven alla. Heittäydyinkin sitten hillitymmälle linjalle ja ostin Regian harmaansävyistä Hand-dye Effect-lankaa. Perussukat valmistuivat, vaikka aloitus tuntuikin tahmealta. Säikeinen lanka ei meinannut aluksi totella puikkojani ja taival tuntui kovin pitkältä. Sukat ovat olleet kyllä käytössä, muttei lanka kuitenkaan täysiä pisteitä minulta saa. Toinen korkkaamaton lankakerä odottaa neulojaansa. Jospa neulon siitä jotain ihan muuta kuin sukat...

Lanka: vajaa kerä Regia Hand-dye Effect-lankaa

Puikot: 2,25mm

60 silmukkaa, koko 38-39

Kummityttömme joulupaketista kuoriutui toiveiden mukaiset villasukat vihreästä ja tummansinisestä Maijasta. Maija-lanka puolestaan tuntui mukavalta neulottavalta. Voisinpa kokeilla siitä itsellenikin sukkia.

Vilmurin sukat

Lanka: Gjestal Maija, kerä tummansinistä, kerä vihertävää

Puikot: 3mm

52 silmukkaa, koko 39

Käsityökori pullistelee tumppuja ja villasukkia. En ole raaskinut luovuttaa neulomiani uusia huovutettuja tumppuja tenaville noihin vesikeleihin. Täytyy vielä odottaa. Ehkä ensi viikolla?!?

Eilen ennen kauppareissua nappasin kameran ja käskin pikkuisimman poseerata uusi, vinkeän vihreä pipo päässään. Isoveljen avustuksella poika pysyi hetken aloillaan. Saa nimittäin olla huisin nopea, jos poika puolestaan ehtii napata sählymailan käteensä. Nyt näitä pelimiehiä on siis viisi. Tai siis kuusi jos tuo isoinkin lasketaan mukaan. Toisinaan tunnen olevani kuin toiselta planeetalta...milloin puheenaiheena paitsiot tai lavan taivuttamiset, milloin jatkosarjat tai uudet mokenhanskat.

Totta puhuen, ihana kun innostuvat! Innostunhan minäkin. Langoista, sukanpingottimista, puikoista, uusista neuleohjeista, ihanista väreistä, kanssaneulojien loistavista ideoista.

Muistiin:

52 grammaa Rowanin Donegal Lambswoolia kaksinkertaisena
88 silmukkaa ja 3mm

Mutta siis se pikkuisimman pipo. Lankakoriin oli eksynyt ystävältä jo ajat sitten ihanata vihreätä tweed-lankaa. En vain vyyhtiä ihmetellessäni uskonut, että se on näin ihanaa meidän pesueen vaatteessa. Langan uutta elämää pohdin siis kuukausitolkulla, kunnes päivänä eräänä hoitaessani yhtä rokkoista muruani aloin tikuttella lankaa kaksinkertaisena pikkuisimman pipoksi. Ensimmäinen, liian pieni versio meni purkuun, mutta toinen istui pojan päähän mainiosti. Mallihan on se minulle tuttu ja mieluinen. Taas kerran muuten suunnittelin pipoon jotain vinkeää, persoonallista kuviota, mutta kummasti taivuin pelkistetyn version puolelle.

Uutta vesrokkoaaltoa odotellessa ehdinkin viimeistellä taas yhdet raitasukkaset ja miettiä uusia kujeita lankakorin langoille...

Hip hei! Maa ei ole nielaissut minua eli täällä sitä ollaan muutaman kuukauden paussin jälkeen. Sitten viime kerran puikot ovat suihkineet kaikenlaista kivaa, mutta koko kevään, kesän ja syksyn olen odotellut intoa napsutella tänne muistiin neulejuttujani. Jospa nyt tästä pikkuruisesta nutusta muutama rivi...

Suku kasvoi iloksemme kolmisen viikkoa sitten potralla pojalla ja saman tien tartuin puikkoihin ja suihkin pienelle ihmeelle petroolin nutun. Päädyin vaihteeksi uuteen nuttuohjeeseen, jonka nappasin Ravelrysta. Perusperusneuletakki raglanhihoilla, alhaalta ylös. Nutun neulominen tuntui joutuisammalta kuin nappien metsästäminen ja ompeleminen. Nappilootasta ei millään herunut kuutta samanväristä nappia, joten oli suunnattava nappikauppaan.

Lille Ivanhoe

Lanka: Sandnes Garn Lanett

Puikoit: 3 mm

Loppuviikosta pieni muistaminen suuntasi postipojan matkassa Helsinkiin ja lämmittämään pientä Junnua. Jospa tuoreet vanhemmat eivät näillä saiteilla lähipäivinä surffaa ja paketin sisältö pysyy yllätyksenä.

Keväällä Mandarin Petit-langasta tikuttelemani seebranraitahuivi valmistui ja sain tartutettua Baktus-huuman kolleegaani. Hänen innoittamanaan tempaisin vielä toisen samanlaisen aavistuksen paksummasta langasta ihan todetakseni, että tykkään enemmän napakammasta ja tiiviimmästä huivista. Paksumpi raitahuivi on ollut ahkerassa käytössä, muttei kuitenkaan aivan yhtä ahkerassa kuin tämä Baktus, joka kuuluu äitini vakiovarustukseen. Se on nimittäin yksi urani käytetyimmistä neuleista!

Viikonloput ja oma aika laittaa unelmoimaan.
Tänään olen viettänyt iltapäivähetkeä omassa kodissa ihan yksikseni.
Mitä nyt yksi tuhisee päiväuniaan pinnasängyssä
ja kaksi leikkii omiaan tuolla jossain taustalla.

Ehdin unelmoida

* uudesta neulottavasta.
Baktus on jo kohta valmis.

* matkasta Intiaan, jonne mieheni on luvannut minut joku päivä viedä.

* järjestyksestä arkipäivinäkin.
Arki vaan on niin täyteläisiä, että siivous hoituu kiireellä rutiinein.
Hyvästi silloin kotoilu.

* päivästä taiteilijana.
Vaatisi kyllä paaaaljon pidempää pinnaa.

* leppoisasta päivästä samanhenkisen ruotsinkielisen seurassa.
Hör av dig!

Ilahduin myös

* kevään merkeistä,
* lapsen tulevasta syntymäpäivästä ja
* pian esiin pilkistävästä uudesta kuukaudesta kalenterissa.

Oi, kylläpä hiihtoloma onkin maistunut hyvältä! Muutama päivä ilman työarjen velvoitteita, päiväkotipäiviä ja läksynlukua. Tilalla pitkiä aamuja, roimasti ulkoilmaa, yökyläilyä ja lepposia ystävien tapaamisia. Oi!

On ollut riemullista saada viettää päivän paras aika omien kanssa. On kokkailtu, lätkitty korttia, katettu pöytä kauniisti ja herkuteltu, veivattu takapihan rinnettä ylös ja alas, selätetty mahatautipyörremyrsky, katseltu vanhoja valokuvia ja huokailtu kuorossa, kun sirpukka tapailee sanoja.

Lomalla olen päässyt livahtamaan omille kävelyilleni tuohon lähimetsään. Vetämään syvään henkeä, palaamaan ajatuksissani kaihoisiin kotiäitiaikoihin, vanhoihin muistoihin ja tunnelmiin. Kamera tietenkin reippailuseuranani.

Harmillisesti päivä pari sitten tajusin, että kamerarukka pitää kummaa helinä-ääntä. En sitten näköjään millään osaa pitää tarpeeksi hyvää huolta teknisistä laitteista. Lähipiiri tietää, kuinka minulla on tapana pestä ja pudotella kännyköitä. Kännykästäni en osaa olla kovinkaan huolissani, mutta kamerastani kyllä. Nyt en kyllä muista edes kolauttaneeni kameraa. Jotain kuitenkin on käynyt, sillä kapistus kuulostaa aivan helistimeltä. Kuvia se kyllä ottaa. Toistaiseksi. Joutuukohan tässä vielä ennen kesää kameraostoksille?!?

Loma on siis selvästi vapauttanut energiaa kotiasioihin, askarteluun ja kaikenlaiseen näpräykseenkin. Neulepuikot ovat saaneet lomalla kyytiä silloin tällöin. Yllä olevat siniharmaat sukkaset kakkoselle Austermann Stepistä valmistuivat jo kyllä ennen lomaa.

Jo joku tovi sitten aloitin mustavalkoisen Baktus-huivin neulomisen. Olin jo niin kyllästynyt lainaamaan äidin huivia. Hetken jo luulin, ettei huivi valmistu ikinä, mutta nyt olenkin jo loppusuoralla. Pian minulla on siis ihkaoma seebranraitahuivi!

Harmaat kirjoneulelapaseni valmistuivat kipakoiden pakkasten aikaan. Juu-u, niistä tuli minun ikiomat ja kerrassaan loistavat! Istuvat käteen oikein mallikkaasti ja ovat kauniin väriset. Olo on myönnettäköön pollea, sillä päihitin kirjoneulekammoni. Näitähän voisi neuloa kirkkaammissakin väreissä.

Tsahkal
Lanka: Novita Nalle
Puikot: 2,5 mm

Leppeä talvisää hemmotteli meitä viikonloppuna. Kroppa ja mieli huusi jo kovasti raitista ilmaa ja liikettä. Viikonloppu meni ulkoillen ja tietysti huushollaten. Viikolla kun molemmat jutut jäävät minimiin. Uraputkessa kun ollaan. Eipä muuten arvattu, mikä ilo takapihan rinteestä meille onkaan muuttaessamme nykyiseen kotiimme.

Harju on osoittautunut varsinaiseksi minilaskettelurinteeksi. Koululaiset painavat mäkeä suksin ja laudoin. Pienimmät pulkalla ja stiigalla. Takapihalla on tekemisen meininki. Hyppyreitä ja reilejä on pakerrettu kovalla innolla ja meno on myönnettäköön mahtavaa!

Aurinkoa alkavaan viikkoon!

Kylläpä sitä piisaa. Lunta siis.

Lumen ohella lankaakin taas piisaa. Reilun puolen vuoden ajan tein tietoisia väistöliikkeitä herkullisten lankavyyhtien ohi. Siihen ei liittynyt sen syvällisempää syytä. Ihan paussi vaan. Nyt lankakori on vähitellen täyttynyt ihanista langoista, joita neulon, kun siltä tuntuu. Innostusta tuntuu taas olevan ilmassa.

Puolivuotinen karkkipaussikin päättyi perheessämme samaan syssyyn. Ja se tauoton sairastelu. Mieheni ja minä olemme makean perään ja mietimmekin jo iloksemme, että noilla kahdella on oltava joku yhteys. Siis karkkipaussilla ja sairastelulla. Liian vähän makeaa sairastuttaa... taisi olla vain villi ajatuksemme?!?

Vähän arkisemmista langoista neuloin pari viikkoa sitten isälleni akuuttiin tarpeeseen pitkät raitasukat. Isäni antoi minulle täysin vapaat kädet sukkien suhteen, ja minä tyttö päädyin minullekin mieluisiin harmaisiin, marimekkohenkisiin raitasukkiin. Peruskamaa, mutta niin käytännölliset. Pitkät sukat on mukava vetäistä huopikkaiden alle ja painella vaikka lumitöihin.

Isi hoi! Valmiina siis ovat!

Harmaa taitaa olla kestosuosikki neulomuksissani. Nyt puikoilla on sukkien sävyiset kirjoneulelapaset. Nappasin ohjeen Ullasta. Ajattelin lapasia alun perin itselleni, mutta kaksi isointa koulupoikaa kumpikin ovat vaivihkaa käyneet sovittamassa ensimmäistä valmistunutta lapasta ja kyselleet lapasten uutta omistajaa. Eikä vain kerran. Voi hyvinkin olla, että lapastehdas käynnistyy... 

Leppoisaa loppuviikkoa!

Hu huu, Anu siellä Helsingin hulinassa, Sirkku Savon sydämessä, Kaisu työmaalla ja mammalomalainen Johanna. Täällä ollaan taas! Ehkäpä joku muukin on käynyt täällä kurkkimassa...

Kuopuksen syyshattu

Lankana ruskea merinovilla

Puikot eivät ole pysähtyneet, vaikka blogini jumittui täysin heinäkuiseen postaukseen. Elämä on ollut vaan niin täyttä, ettei tänne ole joutanut. Syksyn yhtälö on ollut haastava: siirtyminen työelämään, perhe ja jatkuva sairastelu.

Froot loop

Alkusyksyn vihreydet ihan itselle

Loppukesän jälkeen olen kuitenkin saanut aikaiseksi monenlaisia neulomuksia. Pääasiassa puikoiltani on valmistunut sukkia, enimmäkseen raitaisia sellaisia. Niiden viehätys ei vaan tunnu katoavan koskaan.

Lahjasukat kummitytölle

Lankana Sisu

Nytkin puikoilla on sukat petroolin, sinisen ja harmaan sävyissä. Sukkalanka tarttui mukaan viikon takaiselta Kotkan pyrähdykseltä. Omien koululaispoikieni jalat ovat prikuulleen minun jalkojeni kokoiset, ja viime aikoina olen huomannut villasukkieni siirtyneen poikain sukkalaatikkoon. Hyvin ovat tuntuneet Paraphernaliat sun muut kelvanneet heille. Ajattelin kysellä omat sukkani takaisin ja neuloa koululaisille uusia...

Esikoisen harmaa myssy

Moda 6/2009 ja Cascade 220

Monia mukavia ja rentouttavia hetkiä on siis vietetty puikot kädessä. Mieleeni ovat jääneet erityisesti kymmenvuotiaamme pinkit perussukat, räväkän petrooli, ainakin kilometrin mittainen Clapotis-huivi, satumaiset raitasukat lastenkirjailijalle ja tämän vaimolle, erivärisiä huovutettuja pakkashattuja pikkuisimmalle, palmikkosukat miehelle sekä pienen pieniä töppösiä ystävän uusimmalle tulokkaalle.

Kuopuksen huovutettuja hattuja

Lankana Fritidsgarn

Selvästi huomaan jo unohtaneeni neuleiden langat ja tärkeät pikkutiedot. Kaikki on niin summittaista. En edes saata muistaa seuraavien tumppujen mallia. Tunnistaakohan kukaan?

Koululaisen syystumput

Lanka ahvenanmaalaisen luomulampaan villaa

Saa nähdä, jatkuuko innostukseni ja saako tämä postaus jatkoa. Tänään tuntui vaan niin mukavalta istahtaa koneelle pakkasen paukkuessa ulkona.

Inarin töppöset Novitan Woolista

Ohje ikivanhasta naistenlehdestä

Oikein hyvää ja lumenvalkeaa tammikuuta!

Kesäloma on vienyt meitä sinne tänne. Lähelle ja kauemmas. Vajaalla miehityksellä ja toisinaan ihan koko komppanialla. Kesä on tuntunut oikealta kesältä. On ollut ilo seurata lasten riemua, polskuttelua, taitoa elää täysillä. Paljaat varpaat vilkkaavat, kesäistä pyykkiä narulle kuivumaan ja jäätelöä välipalaksi. Minäkin, joka olin vielä joku aika sitten henkeen ja vereen syysihminen, olen oppinut löytämään iloja muistakin vuodenajoista. Hyvä minä!

Nyt lomalla olen saanut erityisen tehokasta aikaa kunkin veljeksen kanssa yksikseen. Se on tuntunut hyvältä ja tärkeältä. Esikoisen kanssa matkasin muutamaksi päiväksi lentokonereissuun. Se oli pökerryttävän hyvä matka. Opimme paljon, toinen toisiltamme. Juttelimme hurjasti. Sain kertoa pojalleni nuoruuden matkoistani, opettaa sikäläisten ihmisten tapoja, väläytellä hippusia kulttuurieroista. Itse puolestani sain kaikessa rauhassa uppoutua esiteinin ajatuksiin ja turinoihin. Oli myös virkistävää tavata matkalla nuoruudenaikainen ystävättäreni, muistella vanhoja, kätkättää pikkutytön lailla ja ihmetellä elämää. Reissusta jäi niin monta hyvää asiaa pohdittavaksi, uuden innoittajaksi, lisää opiskeltavaksi. Lankaa en muuten kantanut kotiin kerän kerää, vaikka siellä jos missä sitä sukkalankaani olisi ollut tarjolla.

 Futishuuma ei ota meillä laantuakseen. MM-kisojen loputtua viisi isointa miestäni suuntasivat pääkaupunkiimme palloa potkimaan. Minä jäin polskuttelemaan kotikulmille pikkuisimman kanssa. Voitte arvata, että tirriäinen on tiukasti kiinni minussa, kun tupa on niin hiljainen. Ei kuulu isoveljien tuttuja ääniä, eikä syli vaihdu alvariinsa. Nyt pikkuinen pysyttelee aamusta iltaan visusti lähelläni, mieluiten hikisessä sylissäni. Huh!

 Helteellä silmukat liikkuvat nahkeasti puikoilla. Sain kuitenkin työstettyä seiskaveikat villatakeiksi. Toisiksi pienin lillebror sai harmaa-omppu-sävyisen takin. Pienimmäinen ruskea-beesi-oranssin. Jätin neulomatta kuvioneuleet ja hunajakennot, sillä kaipasin pojille pelkistetympiä takkeja. Tällä kertaa villaneuleet esittelyssä ilman mannekiineja. Huh huh!

Pikkuveli
Lanka: 7 veljestä, 280g
Puikot 3,5 mm
Koko: 4vee

Napit kaivoin nappilootasta, joka täyttyy pitkälti kierrätysnapeista. Puhki kuluneet vaatteet riisutaan ennen roskista toimivista napeista sun muista ja jemmataan äidin lootaan. Five...tuo napin teksti hymyilyttää.

Lanka: 7 veljestä ja Janne, 200g
Puikot: 3,5 mm   
Koko: 1vee

Ehdin jo hätkähtää, että kuukausi kuluu, etten jätä merkkiäkään sivuilleni. Täällä siis ollaan, mutta kovin laiskasti olen jaksanut paneutua päivityksiin. Lieneekö siellä enää kukaan kuulolla?!? Kauniin kesäillan päätteksi kuitenkin muutama rivi.

Kesälomalle on käyty ja viisikko täysvahvuudessa pyörii seuranamme aamusta iltaan. Meille kuuluu varmasti ihan samaa kuin muillekin (lomaileville) lapsiperheille: rantaleikkejä, urheiluleirejä, uimakoulua, retkiä lähelle ja kauemmaskin, jäätelöä ja pallopelejä. Päivääkään ilman pallon pompotusta ei muuten kulu. Nyt jo nuorimmainenkin hivuuttaa itseään kohti palloa!

Isoimmista olen saanut mukavasti apua pieniin maalauspuuhiin. Piha-aitaa maalasimme heti loman aluksi. Se hohtaa nyt valkeana ja kauniina. Jenny-mummin perintönä saatu Tikkakosken ompelukone on saanut myös muodonmuutoksen. Rautaosa muuttui ruskeasta mustaksi. Ompelukäyttöön kapistus ei enää itselläni tule, apupöytänä ehkä. Muisto rakkaasta mummistani on minulle tärkeä juttu. Pöytäosan kohtalo on vielä epäselvä. Käsittelenkö vanhan pöytätason, vai kiinnitänkö ehkä ihan uuden tason. Projekti siis kesken. Siitä ehkä lisää myöhemmin...   

Neulonutkin olen. Täti toivoi itselleen samanlaista huivia kuin siskollaan. Valmista tuli. Hitaasti, mutta varmasti. Huivi on pelkistetty ja pehmeä. Ihanaa silkkivillaa. Huivia puikotellessani seikkailin Huvikummussa, Melukylässä, Saltkråkanissa, Tatun ja Patun kanssa Helsingissä ja vaikka missä. Juuri sopiva neule sadunluvun ohessa. 

Ainaoikein vain IV

Lanka: Wetterhoffin Sivilla, 4 kerää

Puikot: 4 mm

Samanlainen helppo neule oli keväällä vihertävä baktus-huivi, jonka neuloin Drops Delight-langasta. En tiedä, mitä mietin aloittaessani huivia, sillä sehän kutittaa ihan hirveästi. Nähtäväksi jää, muuttuuko huivi sukiksi vai kietaisenko sen vain takin päälle.

Baktus-huivi

Lanka: Garnstudion Drops Delight, 3 kerää

Puikot: 4 mm

Kesäkuussa olen sanonut hyvästejä seiskaveikoille ja nalleille. Sukkasia on valmistunut jämäkeräsistä useita. Yksiin sain aikaiseksi palmikoita, muihin raitoja. Palmikkoiset, Saltkråkan-sukat, ojensin äidilleni viimeksi tavatessamme.

Saltrkåkan

Lanka: 7 veljestä

Puikot 3,5 mm

Hieman varauksella suhtaudun kyllä noiden sukkien kestoon. Yllätyin nimittäin, että olemme saaneet Kirpun Nalle-sukat ihan nyppyisiksi muutamassa viikossa. Tylsää! Regian sukkia en ole kyllä nähnyt nyppyisinä ikinä. Nytpä tiedän, mihin lankaan annan itseni luvan sortua, jos reissuillani lankakauppaan eksyn...

Voi pojat, miten olenkaan nauttinut aurinkoisista kevätpäivistä ja omenankukkasista. Turisin päivä pari sitten ystäväni kanssa ja totesimme yhdessä tuumin, että tänä vuonna omenankukkaset ovat tehneet erityisen vaikutuksen meihin molempiin. Onko meillä ollut vain enemmän aikaa ihastella omenapuita? Vai onko kukinta ollut tänä vuonna jotenkin erilainen? Emme ole kumpainenkaan ykkösluokan hortonomeja, joten vastaus jää meille arvoitukseksi...

Kevätjuhlaviikolla tonkaisin lankalootaani ja sain viime hetken idean muistaa kolmosemme eskariopea Kerttu-sukilla. Kahdesta muhkeasta violetin värisestä villakeräsestä piti aikoinaan tulla minulle kunnon saapassukat, mutta haaveeksi vain jäi. Toisen kerän adoptoin anopille, toisesta tuli nämä pitsisukkaset.

Kerttu-sukat

Lanka: 1 kerä 7 veljestä

Puikot: 3,5 mm

Pikapikaa ennen eskareiden juhlailtaa puikot suihkivat. Ja ne muuten suihkivatkin. Pakko painottaa vielä aiempaa: viime hetken idea. Langanpäät päättelin hetki ennen juhlaa ja sukat ojensimme juhlan jälkeen ilahtuneelle opettajalle. Jäi selvästi sellainen olo, että puikottelu kannatti.

Kasvituntemukseni on tosiaankin heikolla tolalla. Kerttu-sukkien kaveriksi askartelin kortin ottamastani valokuvasta, mutten tunnista kasvia laisinkaan. Rikkakasvi? Ken tunnistaa? Saa vinkata!

Viimeksi käsityötapaamisessamme heitin muuten ilmaan, josko neuloisi niin, että lankalootan pohja näkyisi. Tai ihan vaikka koko lankaloota tyhjäksi. Sain epäilyttäviä katseita, eikä se herättänyt kannatusta kanssaneulojissani. Miksi ihmeessä neuloisit kaiken pois? Niinpä.

Aavistus moisesta haasteesta on kuitenkin ollut ilmassa. En ole ostanut lainkaan uutta lankaa, enkä ole edes sellaisesta haaveillutkaan. Pään on täyttänyt ihan muunlaiset ajatukset ja parasta terapiaa ovat olleet "aivottomat", helpot neuleet. Puuvillalanka onkin saanut kyytiä, ja nyt on käynyt niin, että huushollin puuvillalanka on loppu, slut, finito!

Pipotehdas käynnistyi alkukuusta ja tuotanto alkoi vaaleansini-ruskearaidallisesta piposta pikkuisimmalle. Yhtäkkiä huomasin puikottelevani jo toista, kolmatta, neljättä...

 Nyt on sitten kasa ihan mukavia käyttöpipoja!

Leikkimökkikausi alkoi tänä vuonna odotettua aiemmin, kun hellesäät houkuttelivat pesueemme ulos puutarhaan. On ollut riemullista huomata, että vauhdikkaiden maila/pallopelien tiimellyksessä pitää välillä kirmata Violaan rauhallisiin leikkeihin. Mikäs onkaan sen mukavampaa kuin leikkiä pikkueläimillä, palapeleillä ja aarrerasioilla tai lajitella jääkiekkokortteja. Liian pitkään ei kuitenkaan jäkis- tai futisjutuista voi olla pois. Ehei!

Violan alkukesään kuuluu tuttua ja turvallista eli vanhat tutut viirit, nuket ja taulut on haettu varastosta. Poikasille tuntui olevan kovin tärkeää, että tavarat ovat juuri samoilla paikoilla kuin viimekin kesänä: pikkueläimet kastihyllyssä, laatikostossa tutut palapelit ja palikat. Vaikka pikkuiset nauttivatkin kotona luovasta sekamelskasta, eivät villassa jätä tavaroita yleensä hujan hajan. Naapurin tenavillekin julistavat kuuluvaan ääneen, ettei Violaan astella kengillä. Ja äiti hykertelee onnesta, että edes jossain nurkassa on siistiä!

Jotain uutta Violassa sentään on: uusi räsymatto! Liinavaatekaapin kaksi sinisävyistä lakanaa saivat viikko sitten uuden elämän. Edellisen mattoprojektin valkoista trikookudetta ujutin myös mattoon. Nyt kelpaa Violassa tassutella!

Pahin lankavimma on selvästikin laantunut hellepäivien ja kaikenlaisen ajatustyön myötä. Helppoa ainaoikein-neuletta on tosin tullut puoteltua sadunluvun lomassa. Ohut lanka, ohuet puikot. Hitaasti hyvä tulee. 

Huushollin perusteellisempana siivouspäivänä teen yleensä nurkistamme löytöjä. Muutama päivä sitten löysin sohvapöydän sisuksista viittä vaille valmiin kevätpipon. Olin neulonut sen jo kuukauden päivät sitten lankalaatikkoni marinoituneimmasta Tennessee-kerästä. Eilen sain kuin sainkin aikaiseksi viimeistellä pipon kolmivuotiaallemme. Päättelin langanpäät ja ompelin koristeeksi pätkän pilkkunauhaa. Avot! Paitsi että...

"Äiti, kilistää kolvista!"

Purin hammasta. En tiedä, kumpi harmitti enemmän. Liian pieni pipo vai ärrän unohtuminen jonnekin. Hetken päästä huomasin vain nauravani.

Kummasti pipo ei enää "kilistänyt" myöhemmin, vaan siinä oli ihan lysti pelata, leikkiä ja ihmetellä pihamaan viimeisiä lumikinoksia. Piposta tuli hyvä käyttöpipo, vaikkei väri itseäni tällä hetkellä nappaakaan. Mieluummin kuitenkin lanka tuossa muodossa ja käytössä pihalla kuin lankalootan pohjalla.  

wurm-pipo
Lanka: kerä Novitan Tennesseetä
Puikot: 3mm ja 3,5mm
Koko: "mie oon kolme ja PUOL" eli aloituksessa 90s

Blogimaailma on pullollaan ihania ideoita. Täällä käyn usein ihastelemassa luovia sisustusjuttuja, joista jokunen ilmaantuu näköjään meillekin. Vanhan tavaran kaupasta mukaani tarttui eurolla parilla tuttu vinyylilevy, jonka kannet kehystin. Taulu löysi paikkkansa ruokahuoneesta mustan kellon alta. Ja ah, monen monta muistoa nuoruudesta tulvahti mieleen uuden taulun myötä...

Viime viikolla tein tuttavuutta elämäni ensimmäistä kertaa luhan, sukkulan sun muiden kanssa. Pitkäaikainen haaveni kutoa matto toteutui, ja toteutuikin oikeastaan yli odotusten, sillä laitoin louskuttaen mattoja ihan kaksin kappalein. Makuuhuoneen lattia kaipasi mattoja päälleen ja hyvässä opastuksessa ja aloittelijan hurjalla innolla sain valmiiksi kapeat musta-valkoiset raitamatot. Ja valkoinen on muuten vitivalkoista, vaikka pari kutomon ohi porhaltavaa mummoa värivalintaani päivittelikin.

Olen oikein tyytyväinen mattoihini, reunat ovat suhteellisen suoria ja ovatpahan ihan itse kudotut. Hapsut solmin ilta pari sitten ja haluan piilottaa ne kanttinauhan alle. Vielä siis pikkuinen rutistus, kunhan sopivan isosuinen kone ja mattoni vain kohtaavat. Selvästikin nälkä kasvaa syödessä...mitähän sävyä tuohon olohuoneen lattialle...miltähän tuntuisi kietoutua ensi talvena itse kudottuun shaalin...

Kevät ja kotiäitiaika ovat innoittaneet minua muunkinlaiseen näpräilyyn. Kotona kun tulee vietettyä hurjasti aikaa ja väkisinkin saan kasvatettua listaa, mitä nurkkaa voisi missäkin päin huushollia kohentaa tahi sisustaa. Yritän aika ajoin muistuttaa itselleni, ettei kaikkea kotona tarvitse laittaa vaihtoon uuden sisustusaallon myötä. Maali antaa monelle jakkaralle ja sängylle uuden ilmeen. Onneksi ihan kaikkea ei ole tarvinnut itse sutia. Valkoinen huntu on tullut niin syöttötuolille kuin sängyillekin ruiskun kautta. Joskus on kuitenkin lystiä tarttua pensseliin ja sutaista itse maalia johonkin.

Keittiössämme tikittävä kellomme on tupaantuliaislahja viime vuosituhannelta. Vanhempieni Pariisin tuliainen, jolla oli jo ihan oma tarinansa ennen meille opiskelijaboksiimme kotiutumistaan. Kello oli vielä päivä pari sitten sininen, nyt musta. Tykkään! Olen myös tyytyväinen, etten lähtenyt uutta metsästämään, kun tämä vanha toimii. Surun värinen, tokaisi kolmivuotiaamme aamulla. Vähän taitaa kyllä olla, mutta se väri hiipii selvästikin enenevässä määrin valkoisen rinnalla kotiimme. 



Kun kädet ovat touhunneet vaihteeksi jotain muuta, neulepuikot ovat saaneet levätä. Sirpukalle sain tosin neulottua jämälangoista villasukat. Ovat armotta liian suuret vielä, vaan onpahan syksyllä sukkaset valmiina.

Postipoika kuljetti loppuviikosta pehmeän paketin Helsingin serkulle ja pikkuserkulle. Serkkutyttö sai sukat, pikkuserkku kevätmyssyn.

Tältä ne näyttävät muuten violetteina...

.

Ohje: Paraphernalia
Lanka: violetti Sandnesgarnin Sisu, 2 kerää
Puikot: 2,5mm

 Ne olivat jo kahdeksannet! Jotain uutta näissä sukissa sentään oli. Violetti väri ja isommat, 2,5mm puikot.

Kuulin puhelimessa, että kukkamössykkä oli herättänyt innostusta pikku-Laurassa. Tässä myssyssä poseeraa Itä-Suomen pikkuserkku. Kuvaustilanne veti ilmeen hieman tuimaksi, kun päähän iskettiin tyttöjen vaaleanpunainen myssy.

Kevätkukkanen
Ohje: Wurm (ravelry)
Lanka: vaaleanpunainen Tennessee, vajaa kerä
Puikot: 3mm ja 3,5 mm
Kylkeen toiveiden mukaan huopakukkanen.
 
Tiedän olleeni paketin kanssa hyvissä ajoin liikenteessä. En niinkään kevätmyssyn osalta, vaan sukkien, jotka tulivat synnttärilahjaksi. Serkkutyttö kun täyttää vuosia vasta syyssateiden aikaan... Sukumme naisilla tuntuu olevan tapana muistaa toisia hyvissä ajoin. Useampi kuukausi on aivan tavallista. Hupsua! Toisaalta ihan lystikästäkin, kun lahjan saadessa voi jännätä, onkohan kyseessä syntymäpäivä- vai nimipäivälahja.

Sirpukan somat varpaat ovat kasvaneet sitten lokakuun. Tässä hän pötköttelee uudehkolla päiväpeitteellä, jonka sain jo kuukausi sitten nimipäivälahjaksi. Hyvissä ajoin saatu sekin, onhan Tiinan-päivään vielä nelisen kuukautta.

Kevättalven aurinko ja valoisuus herättää meidät nykyään varhain. Jo aamuteetä litkiessäni pääsin seuraamaan pyramidin rakentamista. 

Aamutohinoiden jälkeen olen karkoittanut kurkkukipua (ja pienimmän ikenien turvotusta) kolmen pienen miehen kera kotosalla. Kevätaurinko houkutteli meitä myös pienelle retkelle järven rantaan. Pajunkissat olivat tänään kanssamme piilosilla, mutta se ei retkimieltä musertanut. Eväät maistuivat, aurinko paistoi ja suu oli messingillä!

Äidin baktus-huivi valmistui ja sain ojennettua pehmeän talvimuistamisen jo reilu viikko sitten. Tarkkasilmäisenä tyttärenä olen huomannut äidin käyttävän uutta raitahuiviaan tosi paljon. Sopii hänelle kuin nenä päähän.
Puuvillaisena huivi on ihanan pehmeä. Onnistuin!

Seebranraitaa II
Ohje: Baktus-huivi
Lanka: Mandarin Petit, 100g mustaa ja 100g vitivalkoista
Puikot: 2,5 mm 

Meillä itäsuomalaisilla loma vetelee viimeisiään. Viikko on tuonut tullessaan täsmähoitoa neulojan/ pikkuvauvan kanniskelijan hartioille. Murtsikkasauvat ovat olleet vauhdissa lähes joka päivä.

Milloin milläkin kokoonpanolla ollaan kuunneltu suksien suhinaa ja linnunlaulua, istahdettu kannonnokalle ja kaivettu repusta evästä. Ilokseni lapset kyselevät hiihtämään joka päivä. Muistan, että minua sai lapsena maanitella ladulle. Nyt isompana ei maanitteluja enää tarvita. Toisinaan pääsen livahtamaan ladulle ihan yksinkin juomapullon tahi kameran kera. Voi pojat, mikä nautinto on ihastella maailmaa ja hengittää vapaasti. Välillä ihan yksin.

Tänään innostuimme kokeilemaan lumikenkäkävelyä. Menomatka sovitulle eväspaikalle meni mainiosti kahden pienimmän istuessa ja nukkuessa ahkioissa. Lumi pöllysi kun koulukkaat laittoivat menemään kengillä Höytiäisen rannalla. Eväsreppua avatessa alkoi tosin pienimpien konsertti. Toisella nälkä. Toisella vilu ja väsy. Kotimatka oli aavistuksen toisenlainen, mitä suunnittelimme, mutta selvisimme kotiin asti. Eikä edes tuo konsertti taltuttanut intoa kokeilla lumikenkäpuuhaa uudemman kerran. Mukavaa on!