Aika on tuntunut muuttuneen hetkessä. Tunsin nimittäin jo aavistuksen syksyä auringonpaisteessa tänään. Aamu ei ollut enää kesäisen lämmin, silmäni harhailivat punastuviin pihlajanmarjoihin ja syyskesän kukkiin. Ajatuksissa jo tenavien syysjutut, koulut ja kerhot. Yhtäkkiä huomasin jääneeni kaksin kuopuksen kanssa. Hemmamammana taas.

Isä ja poika kallioilla.

Ajoittain on pakko karata koneelle katselemaan lomakuvia. Niillä jaksan varmasti pitkän syksyn ja talven. Niistä saan takulla voimaa. Minä, henkeen ja vereen syysihminen, huomaan nauttineeni pitkään nukutuista aamuista, vinutteluista ja venyttelyistä sängyssä, lomasta ja veden loiskeesta. Kesästä.

Huokaus.

Olimme juuri ennen uutta rytmitystä kuopusta lukuunottamatta reissussa saaristossa. Pikkuisimman nauttiessa kummiensa täyshoidosta lomailimme viikon ajan ystäväperheemme seurassa pikkuruisella, kauniilla Lapon saarella. Joka päivä huokailin ja mietin, millaista elämä olisi, jos naapurina olisikin meri. Taivas tarjosi parastaan ja saimmekin nauttia varsinaisista hellepäivistä koko viikon.

Kalaonnea.

Lapset nauttivat vedestä, onkimisesta, kallioista, haaveilusta, mustasta leivästä ja pannarista. Saaristokoira Marski ilahdutti. Lossit, färjat, kalliot ja punaiset asfalttitiet tulivat tutuiksi.

Haaveilua.

Me vanhemmatkin osasimme ottaa irti lomasta sen tärkeimmän. Unohdimme ajankulun, uskaltauduimme mekin mereen ja ihastelimme saaristolaiselämää.

Lapon upeat talakset.

Lankaa olin varannut reissun päälle riittävästi mukaan ja nautinkin tikuttelusta automatkoilla ja rannalla laiturin nokassa. Kapsäkeissäni toin tuliaisina Ahvenanmaan luomulampaiden villalankoja, joista olen suunnitellut neulovani tumppuja syksyn viimoihin. Noita luomulampaita suunnistimme tervehtimään ihan tilalle asti. Somia olivat.

Ulfsbyn luomulammas.

Nyt työn alla on miljoona neuletyötä. Kummallinen tilanne minulle. Jo pidempään valmiina ollut alpakkainen on odottanut esittelyään. Kuvatkin ovat olleet koneella jo arvatenkin kuukauden verran.

Shaalikaulusjakku
Ohje: Moda 5/2008
Lanka: Sandnes Garn Alpakka, 500g
Puikot: 3,5mm ja 4mm

Aloitin neuletakin neulomisen keväällä muutaman tuumailun jälkeen. Ostamastani langasta ei syntynytkään poolokauluksellista paitaa, sillä ihoni ei olisi varmaankaan kestänyt sitä kutitusta. Silmiini osuikin sitten juuri tälle alpakkalangalle suunniteltu shaalikaulusjakku, joka viehätti yksinkertaisuudellaan.

Pari muutosta tein ohjeeseen: vyön sijaan tein napinlävet ja kiinnitin napit sekä neuloin pituutta helmaan pari kolme senttiä lisää. Lopputulos oli mieluinen. Tervetuloa syys ja talvi!

Ennen kaikkea neuleen passeli koko ja suklainen väri ihastuttaa minua. Napit löytyivät yllätttävän jouhevasti paikallisesta lankakaupasta. Muutaman piston taidan joutua ompelemaan napinläpiin, jotta napit pysyvät varmemmin kiinni. Nähtäväksi jää, millainen neuletakki on parin kuukauden päästä normaaliolosuhteissa, kun kapenen taas. Ihana tosin, että nytkin on joku neule, johon mahdun.

Adjö. Lappo! Tavataankohan vuoden päästä taas?!?