Neulojan näpit ovat toipuneet vähitellen lähes viikon mittaisesta liikuntalomasta urheiluopistolla. Olipa ihana huomata uusien lihasryhmien olemassaolo, liikuttaa jäseniä porukalla, viettää juhannusta uusien ihmisten kera, nähdä lasten riemu liikkuessa ja tulla kotiin ehjänä, yhtenä kappaleena ja liikunnasta nauttineena. Tosin pohkeet jumissa, mutta sehän ei onneksi estä neulomista.

Neulojan näpit vertyivät hikiset hanskat kädessä kuntonyrkkeillen, rehevässä luonnossa sauvakävellen, poikasten kanssa palloillen, jättipallojumpassa ja kuntopiireissä. Ihaninta taisi kyllä olla järvellä melomassa. Se vapauden tunne, upea luonto ympärillä, hyvä juttuseura...



Automatkat taittuivat taas neuloen. Matkalla sain aikaiseksi kuopukselle raitasukat syksyä varten. Luulin neulovani hirvittävän suuret sukat, mutta taitaa pojalla vaan olla hirvittävän iso jalka. Jospa nuo menevät alkusyksyn. Ainahan voi uudet syksymmällä neuloa. Poika on tohkeissaan sukista, sillä malttoi hetkeksi pysähtyä palloilun lomassa esittelemään sukkia kameralle.



Sukkabuumilla ei ole loppua, sillä puikoilla on taas uudet sukat. Nyt neulominen käy joutuisasti, sillä sekä malli että lanka ovat vanhat tutut. Työn alla jo toiset Paraphernaliat Sisusta.